Toiseksi vika päivä!

Joulu jollottanut ohitsemme taas. Mutta hyviä uutisia:

Palautteen antaminen tuotti tulosta. Sain viikko takaperin soittoa klinikalta, jossa pahoiteltiin tapahtumaa. Oli todella hyvä, että olin antanut palautetta; ajatellen myös muita asiakkaita ja muutenkin. Tällainen toiminta ei kuulu hyvään asiakaslähtöiseen toimintaan.

Palautetta kirjoittaessani en todellakaan ajatellut tehdä sitä hyvityksen toivossa, vaan että jatkossa tämä ihminen osaisi toimia hellävaraisemmin ja toisia asiakkaitakin huomioonottaen. Sain yllätyksenä hyvitykseksi -50% seuraavan suuhyggarikäynnin hinnasta. Kuulostin puhelimessa jo suurin piirtein siltä, etten halua koko hyvitystä! :D Kunnes vasta jälkeenpäin tajusin koko asian. En siis missään nimessä kieltäytynyt hyvityksestä!

Tänään, kun sitten lampsin klinikalle jälleen, vielä minun oikojani pahoitteli tapahtumaa. Se oli kuulemma ensimmäinen kerta tämän oikojan kohdalla, että jotain tällaista on tapahtunut. Ehkä kukaan vaan ei ole aiemmin uskaltanut avata suutaan... Mutta kiitteli hänkin, että olin palautetta antanut. :) Niin se pitää. Ollaan tässä kuitenkin maksavia asiakkaita itse kukin, niin kyllä rahalle pitää saada vastinetta.

Tällä kertaa vaihdettiin ja aktivoitiin yläkaarta. Pihdeillä oikoja teki taas jotain pari mutkaa, ja kyseli hiomisesta - totta helvetissä, niin kuin jo alussa on ollut puhetta! :D Mun "pyöreät" etuhampaat saa kyllä kyytiä. (=oravanhampaat!) Ensi kerralla onkin luvassa konsultointi toisen oikojan kanssa, jotta tulee kahden pätevän ammattilaisen mielipide :) Estetiikkahommia luvassa siis! Huikeen jännää!

Rautalankaa ristiin rastiin! :)

Kurotaan kolo umpeen!

Alakaarta ei vaihdettu, vaan joku kumilenksu systeemi kuromaan koloa umpeen ja jotta keskiviiva tulisi kohdalleen.

Kipua ei tuntunut tänään taas kuin maatessa, kun rautalankoja/kumilenksua vedeltiin toiseen suuntaan :D Olin ottanut ennen aikaa Panadol Zappia, jottei pilaisi mun päivää ihan kerrassaan.

Koneelta katseltiin myös lähtötilannetta ja todettiin, että kyllä ienvetäytymää on hiukka lisää tullut tässä projektin aikana kahteen alaetuhampiin :(

Hyvillä mielin kuitenkin eteenpäin, on niin huikeita muutoksia tullut! :) :) Parin viikon päästä uusi aika!

Hyvää ja rauhaisaa uutta vuotta!

Hoitoa joulun alla...

Näin joulun alla tuli käytyä pariin otteeseen klinikalla.

Tiistai 16.12.2014

Alakaaren vaihto ja käännettävän hampaan tsekkaus. Sehän olikin parissa viikossa hienosti lähtenyt kääntymään oikeille raiteille. Edestä poistettiin koiji(?) eli se kynänjousi, kuten sen itse nimesin. Sekä poistoon lähtivät myös se kunnon kumilenksuviritelmä - nyt on hieman helpompaa tuo hampaiden puhdistuskin siitä edestä. Kovalla otteella ei voi puhdistaa, koska ienvetäytymää on etenkin kahdessa alaetuhampaassa, melkein hammasluu läpikuultaa siitä. Mua jopa vähän pelottaa. Täytyy olla vilkuilematta sitä. Ja tää kiertyvä hammas kuulemma "heiluu kriittisesti". Mä nauroin siinä maatessa, että hyvässä vai pahassa :D Mut helpotuksen huokaus pääsi, kun oikoja ilmoitti: "Hyvässä!" Hirveellä voimalla ei voida kääntää, pikkuhiljaa ja tarkkaa työtä.

Kun kumilenksuviritelmä on nyt saatu pois, on hammas nyt muiden mukana. Jonkun hienolla nimellä taas varustetulla jutulla se kytki sen siihen mukaan, mut harmikseni en kyllä muista sitä enää. Nyt parissa päivässä on kyllä tää etuhampaiden kolo hyvin kuroutunut umpeen. Viereen taas on jäänyt kunnon millin kolo. Eiköhän sekin siitä ajan oloon häviä, kun saa alaleukaa levitettyä.

Yläkaarta ei vaihdettu, mutta oikoja aktivoi sen. Taivuttamalla etuhampaiden kaarta pihdeillä, kuten kuvasta näkyy. Ja kyllä muuten tuntui heti :D Jyskettä!

Keskiviikko 17.12.2014

Oli vuorossa tehoputsaus illaksi. En muista, olenko jo aiemmin maininnut; mutta putsaus tehdään ultraäänilaitteella ja manuaalisesti sekä lopuksi soodat sekaan! Omasta mielestäni hampaat näyttävät kirkkaammilta - tai ainakin ne on putsattu. :)

Tällä kertaa rupesin jo päivällä miettimään, että kukahan sitä on putsaamassa. Ja oli kamalin putsaus ikinä! Laitoin kotiin tullessa palautetta menemään nettisivujen kautta, sillä olin niin ärtynyt siinä, kun lähdin, etten saanut mitään edes respassa sanottua. Puolituntia kun makaa, niin olin kyllä ihan tokkurassa ja vittuuntunut. Suuhyggis kysyi vielä: "Kokeiles, miltäs nyt tuntuu?" - Jos olisin kertonut totuuden, olis kaikki seuraavat kävijät kuulleet koko avautumiseni.

Mä vielä aluksi kerroin ja toki hän näkee potilasasiakirjoista koneelta, että mitä edellisenä päivänä on tehty. Häntä tuntui vain kiinnostava, milloin olin edellisen kerran käynyt. Yritin nimittäin mainita tästä "kriittisessä tilassa" -olevasta hampaasta. Manuaalisesti nimittäin ronklas sillä tikulla/koukulla (mikälie) niin lujaa, että mä jo aattelin hampaan irtoavan!!! Niin kovakourainen kokonaisuudessaan, että oikein kyynelhelmi tuli silmiin! Enkä pystynyt puhumaan, kun siinä oli kunnon tupot kummassakin poskessa!

Suomalainen kulttuuri. Oon luonteeltani sellainen, etten turhasta valita. Valitan vasta sitten, kun on aihetta. En siinä tilanteessa kerrassaan osannut sanoa yhtään mitään!

Mut voin kertoo. Tuntui aivan helvetin kipeeltä. Tyyppi rönötti mun päällä, mun suojalasit oli miten sattuu koko homman ajan. Sitten tää painaa sillä limanimijällä mun kieltä ja muitakin kohtia, että kuvassa näkyy lopputulos.

Aikaisempien suuputsauksien jälkeen, mulla EI ole ollut ikenet verellä. Nyt oli! Pari verenpurkaumaa kielen alla - ei kovin asiakaslähtöistä toimintaa! Tämäkö on muka suuputsin tarkoitus? Kumma juttu, etten vieläkään ole saanut vastausta sähköpostiini palautteesta....

Tuplasti kuulumisia!

Pienen hiljaiselon jälkeen on aika jälleen tuoda kuvin ja sanoin esille muutoksia. Edellisen tekstipäivitykseni jälkeen kävin marraskuussa klinikalla. Mutta sain vihdoin ja viimein tänään (2.12.2014) otettua kuvan, ennen kuin menin hampilääkäriin jälleen! Joten epäilen, että muutoksia on ehtinyt kuukaudessa tapahtumaan.

Orpona olleeseen hampaan viereen kaivattiin milli lisää tilaa, jotta se voidaan ottaa taas remmiin.

Tänään, eli 2.12.14 oli sitten kaarien tsekkausaika. Kumpaakaan kaarta ei vaihdettu, mutta sen sijaan kumilenksua laitettiin ihan mukavan kireelle ja ohutta rautalankaa (?) kieputettiin tiettyjen alahampaiden ympärille, jotta saataisiin vähän mukavaa vetoa ja tietyt pysyis paikoillaan!

Kuvasta ei kovin hyvin huomaa, mutta alahampaita on kyllä köytetty niin yhteen, että saas nähdä, kuinka hampaita saadaan harjattua. Parin viikon päähän varattiin myös taas tehoputsausaika hammaskiven takia. Kävin tehoputsauksessa viimeksi syyskuun loppupuolella.





Orpohammas, joka tänään pääsi jatkaa matkaansa muiden kanssa, sai taakseen jonkun "tapin" (oli silläkin jokin hienompi nimi, mutta en muista!), joka on kierretty kuminauhalla ties kuinka monta kertaa toisiin/toiseen hampaaseen. Orpo on 45 astetta vinossa, niin sen kääntämisprosessi alkoi nyt.

Sen verran kireällä se on, että nyt on tän päivän ja illan naurut naurettu. Otin särkylääkettäkin äskettäin, mutta kipua en pysty kuvailemaan. Sen verran, että tosi vittumaista kipua. Kaikki ylimääräinen liike tällä hetkellä on tosi ärsyttävän tuntuista. Alaleuka alkaa olemaan kivassa puutumispisteessä. Yläleukaan ei tänään koskettu ollenkaan.

Yleensä hammaslääkäripäivinä, pyrin toivomaan töistä vapaata, sillä koskaan tiedä kuinka paljon sattuu. Ei ois ollu kiva olla töissä, kun naama on kuin norsun V :) :) Parasta koittaa rentoutua vain kotona tämä ilta!

Olen päässyt kyllä aika "helpolla", sillä tämä taitaa olla toinen kerta koko reilun puolen vuoden aikana, että koskaa jo nyt ja hitosti! Toivotaan, että huomiseen päivään mennessä helpottaa :)

Joustoa kerrakseen!

Heipä taas. Hetkeen en ole jälleen kerran ehtinyt tulla paljastamaan suutani. Tänään sen aion kuitenkin tehdä. Kerron siis takaperin kahdesta edellisestä käynnistäni.

161014

Se oli torstai-ilta, kun oli jälleen varattu langanvaihtoaika. Tällä kertaa laitettiin kaikkea uutta mukavaa alakalustoon.(tai no, onhan niitä ollut jo "tavallaan"). Nimittäin...kumilenkki ja rautalankaa vetämään toisesta hampaasta. Ja kyllä. Siinä lekurin tuolissa maatessani ajattelin, että voi hitto. Sattuu ihan pipona, kun hampilekuri väänsi rautalankaa paikoilleen. Ja jälkeenpäin itse asiassa vasta kotona hoksasin, että kappas täältähän löytyy myös kumilenksua! Niin sen kuuluikin.

Rautalangan tehtävänä oli tosiaan alkaa vetää vierustoveria sivummalle. Kumilenksun hieman sama tehtävä, mutta hieman himmaillen! Alaleukani on ahdas paikka ja näin ollen muutokset joutuu tehdä hissun kissun, sillä etummaisissa hampaissa (alhaalla) on ien vetäytynyt.

16.10.14

281014

Pari viikkoa edellisestä käynnistä. Tänään oli aika istahtaa taas kesken opiskelujen! Muutosta parissa viikossa oli alapuolella ehtinyt tapahtua. Yläpuolelle ei sen koommin tänään kajottu, kuin vaan tarkistettiin, että kaikki on OK.

Hampaani ovat edenneet hyvässä vauhdissa. Nyt seurataan tarkasti, ettei tule saksi-purentaa ja kuinka se alapuoli rupeaa siitä muodostumaan. En kyllä vieläkään käsitä, miten nuo hampaat voi vain liikkua! :D

Tässä tuoreessa kuvassa näette paremmin, mitä kaikkea kikkailua lekuri sai tällä kertaa aikaiseksi! Löytyy rautalankaa ristiin rastiin ja uusinta uutta: jousi! Mua niin huvittaa. Tulee vain mieleen kuulakärkikynien jouset, joita penskana nakkasi menemään....ihmekös kynät hajos.

Kuvasta on ehkä vaikea huomata, mutta tuon jousen takana oleva hammas sai vapautusta hetkeksi. Se on sen verran kierteellä ja kun on sitä ienvetäymää, niin ensin halutaan tuo jousen jälkeen eka oikealla sivummalle kohti poskihampaita. JA miten ienvetäytyminen tähän liittyy, niin jotta tämä kierrehammas (=ienvetäytynyt) pysyy hommassa mukana hiljaiseen tahtiin! :) Eikä aiheuteta liikaa rasitetta sille.

28.10.14

Loma!

Taas koitti se aika vuodesta, kun jäljelle on jäänyt yksi kesälomaviikko käyttämättä. JES! Eli viikko lomaa, sen kunniaksi sunnuntaina maalle rauhottumaan ja torstaina jälleen takaisin, sillä piinapenkki kutsuu!

Viikko takaperin kävin "pitkästä aikaa" suuhyggarilla. Suuhyggarikäyntiä suositellaan projektin aikana, sillä tottahan se on, että hammaskiveä varmasti kertyy enemmän/helpommin hyvästä hammashygieniasta huolimatta. Kun tuossa aiempia kirjoituksiani vilkaisin, niin olin arvioinut hinnaksi ihan vääriä summia! Eli: KELA-korvauksen kanssa se teki 61€, ei suinkaan 170€. Tuo suurempi summa oli silloin alkupuhdistussumma+siihen taisi sisältyä hymykuvaukset. Ulkoa ei nyt muista, tuolla ne on mapissa joka ikinen maksulappu ;)

Ja koska päivä oli ollut todella pitkä, niin mähän siinä silmät kiinni rentouduin, kun toinen putsaili mun kalustoa! Väsytti ihan hirveesti. Välillä tää hyggis kysyi, että onko mulla kaikki ok. On...vähän vaan väsyttää :D

Tehoputsaus tehtiin samalla tavalla, kun keväällä. Ultraäänilaitteella ensin, sitten manuaalisesti käsin ja lopuksi soodat sekaan! Siinä on soppa valmis! :D Tekijä oli tällä kertaa eri ja täytyy sanoa, että tästä jälkimmäisestä tykkäsin paljon enemmän.

Ensi viikon torstaina, kun paluu piinapenkkiin tapahtuu, mä niin toivon yläkaaren vihdoin vaihtuvan! Uskon siihen, että vihdoin, 2kk jälkeen vaihtuu :D Ei ne sitä voi loputtomiin pitää. Alaleuassa on mielestäni tapahtunut muutoksia - parempaan! Tää matka tän projektin aikana on ollut ihan huikee, kun näkee noi muutokset. Yläleukaahan ei enää samaksi tunnista :)

En muista, olenko aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka alkuun karttelin hörönauruhymyä, että koko rivistö näkyy. Nykyään mua ei haittaa, mä nauran niin että koko kalusto näkyy. JA todella paljon saanut kuulla ihmetyksenä, että "ONKO SULLA RAUDAT??!" eli hyvinkään moni ei ole loppupeleissä huomannut. Sehän on tietysti minun kannalta tosi kiva. Muutenkin, eläminen näiden kanssa on niin sinut. Kaikkeen tottuu! ;)

Mulla on tästä päivästä jäänyt niin mahtava fiilis: palikat alkaa loksahtelee paikoilleen eli hampaat, niitä ei ole särkenyt (pitkään aikaan!!!) ja yhteydenotto tärkeälle ihmiselle! <3 <3 Tällä meiningillä on hyvä pian nähdä lampaita ja sitten suunnata katse lomailun pariin! Mikä siis tarkoittaa sitä, että huomisaamuna ahkerana treenaa salille!

Ihanaa viikonloppu!

Tiistaina kävin hammaslääkärissä. Kalenteriini olin merkannut aiemmalta kerralta "ylä- ja alalangan vaihto", mutta tällä kertaa vaihdettiinkin vain alas ensimmäistä kertaa. Syynä, miksi ylös ei vaihdettu on se: Kun alahampaissa kuulemma "riittää tekemistä", niin näin ymmärsin, ettei ylähampaat menisi projektissa liikaa edelle.

Enkä taaskaan muistanut, kuinka se ensimmäinen langanvaihto sattuukaan. No sattuuhan se. Kun hampaat on ensin ollut about kuukauden verran pinteessä (eli raudoissa) ja sitten joku rupee riuhtoo niitä pois. Se, mikä minua välillä ottaa nuppiin näissä vaihdoissa, että se oikoja on jotenkin väsynyt/huolimaton tms, kun sen työkalut osuu ylähampaisiin/kojeisiin... Olen kuitenkin maksajaosapuoli ja yksityiseltä odottaa kuitenkin hieman "ylellisempää" palvelua. No...tiedä siitä sitten. Taitaa olla omaa kuvitelmaa. Ja omaa vikaa, etten ole jaksanut alkaa suutani avaamaan. Syynä lienee, että oon aika nukuksissa ollut siinä tuolissa simmut kivasti kiinni.

Kotiin tullessa nappasin tuttuun tapaan särkylääkettä. Ilokseni tällä kertaa ei kuitenkaan koskenut, pientä jomotuksen tunnetta oli, mutta siinä kaikki :) Eikä koitoksen jälkeenkään tällä viikolla ole ollut mitään kipuilua, aika JES juttu!

Välillä tulee niin hassu olo, kun on niin tottunut elämään näiden kanssa. Hyvä, että itsekään muistaa, mitä suusta löytyy - kunnes on ruokailun hetki ;) Siitäpä hieman lisää:

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka ruokailu on hidasta ja varmasti näyttää mun kohdalla ihan teatterille. Sitä se on. Yksi kategoria on herkut/karkit ym, joita on hankala syödä. Ennen saattoi huolettomasti ostaa viikonlopuksi pussillisen sipsiä, nameja. Nykyään, kun ei pysty kunnolla puremaan (varsinkin etuhampailla) mitään, niin ei tee edes mieli ostaa. Mitä sitä turhaan, kun niistä ei voi kunnolla ~nauttia. Rahansäästöä selvästi :D

16.9.2014 (langanvaihto alas)

Yläkerta näyttää varsin suoralle! :) Mitäs siitä tuumaatte?

p.s jottei mun em. kirjoitukset nyt ihan puppua ois, niin käväsin just tunti sitten hakee lohtua=muutamia irttareita kaupasta näin raskaan viikon kunniaksi! ;)

Rautanaama!

Nyt on sitten suussa kalustetta niin, että johan on!:D

Maanantaina hieman rupes samalla tavalla jännittämään, kuin silloin kun raudat toukokuussa otin. Tiistaina tuli vihdoin alaraudat.  Paljoa ei kuitenkaan jänskänny. Asiaa helpotti se, että yhdet raudat on jo yläpuolella! :D Eikä ne(kään) ole siitä ihan heti lähdössä pois. *kyynel* ;D hahhah! Itse asiassa nyt tuntuu, että suu on paljon tasapainoisempi, kuin ennen alarautoja.

Kojeistus oli iltapäivällä ja vasta illalla yhdentoista aikaan rupesi ihan kunnolla koskemaan! Tuntui, että koko alaleuka puutui. Ja täytyy kertoa, että itkukin kyllä pääsi nukkumaan mennessä. Sitä kipua olin nimittäin pelännyt ja odotellut koko tän ajan. Onneksi kaapista löytyi Burana800:sta!

Seuraavana päivänä piti nappaa kans lääkitystä. Töihinkin olin lupautunut, joten ei paljon auttanut olla suu kiinni ja relax :D Loppuviikko on mennyt kutakuinkin hyvin; ei kipua, syöminen ok jne. Ainoa vaan, että en ole osannut rentouttaa suuta nukkuessa. Ja ruokailun jälkeen on ehdottoman tärkeää käydä tsekkaa ne hampaat. Kotona olen hieman laiskempi, mutta opiskeluissa/töissä se on must to do! :D nim. Tulin yks päivä koulusta ja kappas joku yrtti etuhampaissa....

Kieltäkin pitäisi yrittää pitää kitalaessa, ettei liikaa ois hampaissa...oikoja kysyi viimeksi, että onko mulla kieli paljon hampaiden välissä. Olin ihan ällikällä lyöty:D:D Eikai mulla nyt kieli roiku tuossa hampaiden välissä, kun jollain elukalla! Ehkä se tuppaa tulemaan hammaslääkärissä esiin, kun koko ajan sorkitaan eri välineillä ;)

Kuvista voi nähdä alaetuhampaiden ienten vetäytyminen, josta oikoja sanoi: "Josko sitten täytyy 'spesialistilla' niitä fiksailla." Vähän rupes pelottaa! Samoin se, että he nyt seuraavat tarkasti, kuinka rupee hampaat liikkuu alhaalla. Tarviaako johonkin konsultaatioon jossai vaiheessa lähtee Hus:iin, jos ei halutulla tavalla rupeis liikkuu. Mä niin toivon, että ne liikkuu. En haluis tähän mitään ylimääräistä juttua!!!

Ylhäältä alaspäin:
Touko
Kesä
Heinä
Elo

Alahampaiden lähtötilanne

Salaattia! ;)

"Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa." - pätee kyllä näihin kuviin. Mieletön muutos yläpuolella jo tullut. Jännityksellä odottelemaan alapuolen muutoksia! :) :) Kuitenkin aika toiveikkaana!

Kuparista paksuutta!

Kävin eilen vaihdattamassa taas uutta lankaa. Tällä kertaa sain kuulemma joustavaa kuparilankaa. Kuulemma myös esimerkiksi kahvia, teetä juodessa se lanka saattaa lämmetä. Ihmekös salitreenin jälkeen saunassa tuntui jotenkin lämpimälle suupielissä - ehkä oikoja puhui asiaa!

Tää kuparilanka on ihan selkeästi ainakin omaan silmään paksumpi, kuin edelliset langat. Joustavuudesta en sen enempää osaa sanoa. Jos nyt jotain koloja rupeis tulemaan, niin sitten soittoa klinikalle. Mutta parin vkon päästä on alakojeistusaika, niin eikai tässä ajassa kerkeä suuria koloja syntymään :D Tiedä häntä...

Kumisten kiinnitysrenkaiden tilalle vaihdettiin vihdoin(kin!) metalliset. Oikojahan on joka kerta niistä maininnut, että ne ovat jämäkämmät jne. Vielä hän eilen kysyi kummin laitetaan, no mä sit sanoin, et viimeksi jo sovittiin, että metalliset! (Mitä sä nyt enää kyselet häh häh häh) Ja todentotta, nää on sirommat kuin kumisten kanssa. Oikeasti! Nopeesti katsottuna näyttää, että joku on vaan kieputtanu braketin ympärille unohduksissaan metallilankaa - HAH!

Mutta.... Aamu/aamupäivä/iltapäivä meni ihan kivasti, ei kipuja ei mitään. Alkuillasta kl 17 rupes päikkäreiden jälkeen tuntuu, että ihan ku alkais jomottaa yläleukaan. Ja niin teki. Kun olen koko projektin aikana valittanut, kuinka en voi etuhampailla purra ym. Nyt viimein sitten tuli tilanne, jolloin en pystynyt puremaan edes poskihampailla = millään hampaalla! Kyynel oli lähellä, sillä sanoin miehellenikin, että tätähän mä oon pelännyt, että jos tulee se hetki, etten pysty enää sitä vähää "purutaitoa" käyttää poskihampailla, niin milläs sitten?? Onneksi löytyi burana 800mg:sta pelastus kipuun. Jopa herkku makaronilaatikon syöminen ei ollutkaan enää niin maittavaa, kuin se on ollut.

Parin tunnin päästä alkoi helpottaa. Huh ja onneksi. Tälle päivälle ruokailuteatteria sain kokeilla ensi kertaa koulutaipaleella. Nyt on selkeästi laitettu "järeemmät aseet käytäntöön!", kun on metallikiinnikkeet. Yritän olla liikaa valittamatta, varmasti hyöty on moninkertaisempi. Nämä ovat kuulemma ainakin kestävämmät kuin kumiset.

Parin viikon päästä kojeistellaan alakalusto. Oikoja kyselikin, olinko ajatellut metallisia vai näitä keraamisia braketteja. Itsehän olen jo silmillä nähnyt nämä samanlaiset kuin nyt ylhäällä. Oikojankin mielestä keraamiset ovat paremmat, jo pelkästään ulkonäöllisistä syistä. Sillä puhuessa, minulla näkyy alahampaat eniten. Olen samaa mieltä, mieluummin yhtenäiset. Vaikka siihen tulee n.100€ lisää kustannusta...mutta tässä vaiheessa satanen ei enää kyllä suoraan sanottuna tunnu missään! Mä muutenkin (vieläkin) vähän arkailen puhuu uusien ihmisten kanssa niin, että ees yläkalusto näkyy - saati sitten, kun alapuolella näkyy koko ajan! Mut näillä mennään! Muutosta on kyllä tullut ihan mielettömästi! Viime kertaisesta kuvakollaasista näkee hyvin, mitä on jo tapahtunut :) Mutta katsokaas tätä:

Kuparilankaa/metallikiinnikkeet 13.8.14

:)

Aika menee kyllä hurjaa vauhtia. Aina, kun joku kysyy "Miten pitkään noi on sulla ollut/tulee olee?"..oon sillein, öööö. Vastahan nämä toukokuussa tuli (jo!) ja no, on semmosen reilun vuoden. Tulin päivittämään ajatuksia taas, vaikka ensi viikon keskiviikkona on jälleen kiristystä luvassa :) Can't wait!!!!

On ollut kivutonta aikaa. Hyvin mennyt, hyvin oon tottunut näiden kanssa elelemään. Ehkä vähän jänskää, miltä näytän niiden metallisten kiinnikkeiden kanssa. Mutta, sinänsä mikään ei muutu, koska meneehän tuossa tuo metallilanka kumminkin. Paljoa ei muutu :D Mä luulen, että kireemmältä tuntuu, kuin nyt.

Parin viikon päästä tulee sitten alas raudat! Mä vielä lupauduin tekee yhen extravuoron töissä. Vähän jännittää, mitä muminaa sieltä sitten tulee. No...mä kestän sen kuin nainen! Kyllähän sitä asiakaspalvelussa voi elekieltäkin käyttää - on  nimittäin ihan tuttua jo näinä päivinä joiden ulkomaalaisten asiakkaiden kanssa... joten nou problemos!

Aurinkoinen sunnuntai

Viikonloppu lähenee loppuaan. Työntäyteinen päivä takana ja nyt vihdoin sain avattua tietokonetta, että tulen päivittämään hammaskuulumiset! :)

Tämän viikon tiistaina kävin jälleen kerran oikojalla vaihdattamassa lankaa. Onni ollut nyt mukana, että kipeyttä ei ole ollut. Joten pystyin aivan hyvin saman päivän vielä tekemään duunia. Puhe ei ollut puuroa ja ei pakottanut! Hyvä hampit! :D

Mutta se, mikä tässä on ihan mieletöntä, on muutos mitä on tullut! Purentahan ei ole enää ollut yhtään normaali, se ei oo aiheuttanut onneksi minkäänlaista harmia. Alla olevasta kuvasta näette, kuinka vinohammas on alkanut löytämään oman paikkansa. Aluksi oikomislankakin kulki vinossa, mutta eipä enää niinkään. :) Mä en voi edelleenkään käsittää, miten noita hampaita voi noin vain liikutella :D Tuohon vinon hampaan ja etuhampaan väliin on tullut oikein "pulloharjan" mentävä aukko! Huikeeta! Tuntuu tosi hyvälle, että oikeesti alkaa muuttumaan. Ensi kerralla laitetaan ylähampaisiin noiden brakettien ympärille metalliset "kiinnikkeet", mitkä mulla on nyt ollut muoviset (kuvasta niitä ei paljoa näy, kun ne ovat braketin väriset). Ne on kuulemma sitten jämäkämmät.

Ja mikä parasta: elokuun lopussa mulle tulee vihdoin alas raudat! Homma etenee :)

Alhaalta ylöspäin: touko, kesä, ja heinä x 2

Jos yhtään epäröit, kannattaako tähän projektiin ryhtyä, niin mun vastaus on "kannattaa!!!" :) :)

Heinäkuu!

Hetki on taas kulunut viime päivityksestä. Kesä on ihmeellistä aikaa, kun koneella ei jaksa notkua koko ajan ;) Vaikkakaan nää säät ei oo ainakaan hellineet yhtään. Tosin, muutosta taitaa olla tulossa! Muun muassa viikonlopuksi on luvattu ihanan aurinkoista ja sen myötä lämpöistä säätä! Ei voi muuta sanoa kuin JES :) Tätä onkin koko kesäkuu odotettu.

Aika menee niin hurjaa vauhtia. Eletään jo heinäkuussa. Viime postauksessa mainitsinkin, etten malta odottaa seuraavaa kiristystä. Toden totta, en malta! :D Tällä kertaa (kuten olen tylsyyteen asti maininnu) hampit eivät ole olleet kipeät, joten odotan seuraavalta kiristykseltä paljon! Taidan sanoakin heille, että ei oo tuntunu nyt missään, joten pistäkäähän parastanne! :) Puolessa välin kuuta pääsee taas klinikalle.

Joku saattais pitää mua hulluna, että miks mä niin haluan sinne. :D Kakspiippunen juttu. Se pirun langanvaihto sattuu, ei tunnu kivalta ollenkaan, et siinä mielessä en halua. Mutta haluan, että tää projekti etenee! :) Omalla painollahan se menee. Mun mielestä muutosta on tapahtunut. :) Ja sehän parasta on. On tuntunu siltä, että nää ois ollu jo ikuisuuden suussa :D Mutta...vasta kohta pari kuukautta. Hitaasti, mutta varmasti!

Viikonloppu tuloillaan..

On taas hetki vierähtänyt, kun olen viimeksi tänne kirjoittanut. Työ ja sen jälkeinen vapaa-aika ovat vaatineet veronsa, etten ole jaksanut konetta avatakaan ;)

Just tuossa äsken katselin kalenterista. Kolme viikkoa pitäisi vielä odottaa, että on taas langanvaihto edessä! Jotenkin olen hieman malttamaton :D Tai lähinnä "innostuksesta" odotan jo seuraavaa aikaa :) Vastahan mä viime viikolla kävin vaihdattaa ensimmäisen langan! Haha!!

On ehkä turhan aikaista, mutta olen tutkaillut jo hampaidenvalkaisu -juttujakin. Siinä vaiheessa, en enää epäröi laittaa rahaa valkaisuun. Todennäköisesti tulen tekemään sen samalla klinikalla, kuin tämän koko projektin. Mutta...mielihän voi muuttua. Onhan tässä kuitenkin vielä aika paljon siihen, että nips naps nuo kojeet häviää! :'D (kun alhaalle eivät oo ees vielä tulleet, hahahahah)

Langanvaihdon jälkeen ajattelin, että se näkyisi selvemmin kun aiempi, mutta toisin on :) Ei se kunnolla näy. Työkamutkin ovat sanoneet, että jos he eivät tietäisi raudoistani, niin ei niitä huomaa :) Ellei tule ihan iholle.

Kipua ei ole ollut. Se on positiivinen juttu. Edelleen vamma-etuhampaat, jotka eivät ohuen ohuita juttuja saa purtua :( Mutta muuten ruokavalio on ollut aika "normaali". Niin normaali, kun näillä rautahampailla voi olla:D Karkkia en oo kunnolla syöny aikoihin. Töissä oli namuja aika lailla tarjolla tällä viikolla, mutta pehmeät ja suklaat olivat mun juttu, kun niitä vähän pieni :D Sokerihiiri nautti myös sokerikorpuista viime viikolla, koska ne uitettuna maitoon on ihan hiton hyvää! En ollut aikoihin syöny :) Täytyi vaan tovi odottaa, että se pehmentyi kunnolla ;)

Juhannus

Hyviä Juhannuksen pyhiä! :)

Juhannus on mennyt rauhaisasti. Tällä kertaa aivan kotosalla. Työt kutsuvat sunnuntaina, niin ei tässä edes säidenkään takia viitsitty mihinkään lähteä. Hyvä näin, ihanaa olla kotonakin välillä ;)

Pari päivää sen langanvaihdon jälkeen tuntui "pari pykälää" vasemmalle yhdessä hampaassa, että se "heiluis". No, sellainen pieni paniikki, että rupeeko hampaat irtoilee :D hahha. Mut ehkä ne nyt rupee liikuskelee enemmän ja siksi tuntuu vähän tuommosta. Toivottavasti näin on! :D En kyllä millään malta odottaa, että joskus näkis muutoksia!

Langanvaihdon yhteydessä oikoja kyseli oonko jossain rekisterissä (en muista nyt nimeä), jotta saan ilmoituksen suuhygienistikäynneistä. Hänen mielestään kolmen kuukauden välein pitäisi käydä. Nehän ovat paaehtoisia, jos haluaa käydä. Ei sillä, varmaan ihan hyvä, että joku puhdistaisi kaluston kunnolla. Mutta, ihmettelen kun esim. ystävälläni, jolla on raudat, niin hänelle ei mitään tällaista ole edes mainittu. Onko kyseessä vähän rahastuksen makua vaiko... Koska suuhyggari maksaisi varmaan taas sen jonkun n. 170e. Tai, nyt kun on raudat niin mistäs tiedän, josko olisi kalliimpi. Kaikenlaista rahastusta.

Langanvaihto nro 1.

Hyi olkoon, että täällä Helsingissä on ainakin kylmä ilma. Aamulla satoi rakeita, välillä satoi ja paistoi... Ajeltiin tuossa äskettäin alkuillasta pyörällä (käytiin kierrätyskeskuksesta mulle mummo-pyörä), ja rassailtiin vielä uudet lukot pelit ja vehkeet paikoilleen. Hrrrr...

Aamulla testailin vähän hammaslankaa ylähampaisiin, ennen hampipesua. Huh, en saanu menemään läpi edes. Koski nimittäin.. naureskelinkin, että ihan kuin mun hampaat tietäis, mitä tuleman tänään pitää...sillä ne tuntui jotenkin aroilta. Pitää yrittää sitä lankaa joku toinen päivä. Paremmalla onnella.

Odotin tänään hetken ylimääräistä klinikan aulassa, ei ollut ajat ihan aikataulussaan..mutta eihän mulla mitään kiirettä ollut :) Näin myös jonkun tytön, jolta todennäköisesti oli otettu juuri raudat pois. Mulle tuli niin melkein itku silmäkulmaan, että oonkohan mäkin sitten niiiiiiin iloissani, kun tää projekti on valmis. Tyttö peilaili käytävän päässä oleviin pariin peiliin ja oli yhtä hymyä :) Vitsi, tuli niin hyvä fiilis itsellekin. Kun tietää, mitä tuleman pitää!

Asiaan: Tänään oli ensimmäinen langanvaihto. Oikoja kertoi kojeistuspäivänä, ettei se satu yhtään. EIPÄ! Mulla ainakin koski. Sitä hän kyselikin, ilmeisesti mun ilme kertoi enemmän siinä maatessa. Tuntui, kun ois se hammas samalla lähteny nappuloineen irti. Samalla hän vaihtoi uudet kumilenksut. Vaihtoehtona olisi ollut ottaa metalliset lenkit, mutta koska kipua oli minulla ollut, hänen intuitio kuulemma sanoi ("Kysytääs potilaalta"), että laitetaan kumiset :D Kivaa. Ja muutenkin, aspa-duunissa ihan kiva, kun on vähän huomaamattomammat :) Oikoja kyseli myös kuulumisia; kuinka hampaiden kanssa on mennyt, onko ollut kipua...muuta en tähän hätään enää edes muista.

Lisäksi, hän laittoi pari uutta metallikiinnikettä poskihampaisiin, jotta saadaan enemmän "tuntumaa". Luulin ensin, että hän ottaa ne "nykyiset" metallikiinnikkeet ja vaihtaa niihin sitten nuo vaaleat, mutta luulinpa väärin. Eli metallisia "loppukiinnikkeitä" on nyt poskissa 2+2 (=enemmän putsattavaa :D ) Hah!

Langanvaihdon jälkeen alkoi tuntumaan siltä, kuin sydämeni olisi pompsahtanut ylähampaisiin jyskyttämään. Sen enempää niitä ei ole vielä tän illan aikana koskenut. Ilman särkylääkettä olen siis nyt ollut :) Jes! Kyllä se tästä.

Uusi lanka :)

Lomalla viimeinkin, otin iisimmin

Täällä ollaan taas. Viikko vierähti etelän lämmössä niin nopeasti. Ja se tärkein: lennot menivät hyvin (vaikka ilman itkua ei taaskaan vältytty) ja rautanappulat pysyi suussa! Wuhuu! :) Kiitos Finnair <3

Pakko sen verran lomastamme paljastaa, että

*Lämpöä/aurinkoa riitti aina +28-30 astetta
*Ruoka oli kaikinpuolin erinomaista, tosin löytyi pari paikkaa, jotka olivat pohjanoteerauksia..eivätkä ansaitse edes 1 tähteä.
*Ruokaa täytyi hieman valikoida, sillä esim. leipä oli sitkeää, kumista...ei ihan soveltunut hampailleni.
*Hotelli oli ihan ok myös sijainniltaan, meille kuului aamiainen.
*Voin hyvillä mielin suositella Apollomatkaa matkanjärjestäjänä :)
*Meluavat länsinaapurimme aiheuttivat välillä huonosti nukuttuja öitä ;)
*Merivesi oli turkoosin kirkasta ja oli ihanaa vilvoitella siellä!
*Oli oikein rentouttavaa, unohtaa työt ja keskittyä olennaiseen: makoiluun auringossa! ;)

Listaa voisin jatkaa loputtomiin...

Ei tunnu yhtään maanantailta. Olimme kotona yöllä noin yhden jälkeen ja siitä nukkumaan. Oon jotenkin päivistä ihan sekaisin. Tämä ja huominen on vielä vapaata, sitten koittaa paluu oravan pyörään. Lohduttavaa on se, että 1 lomaviikko odottaa tulevaisuudessa :)

Huomenna taas tapahtuu! Nimittäin on ensimmäinen langanvaihto. Se vähän mietityttää, kuinka hyvin se uusi lanka erottuu tuosta hampaiden päältä, sillä muistaakseni oikoja sanoi, että se ei oo sitten tuollainen "himmeä valkoinen". Tämä eka lanka on kuulemma "totuttelulanka"... ja sekin tietysti vähän jänskää, että kuinka kipeeksi suu tulee :D Koska, kireyttä hän lupasi. Saas nähdä, kuinka vaikeaksi syöminen sitten menee. Hassua, mutta etuhampit on kyllä ainoot, mitkä on riesana...kun ei pysty purasemaan niillä :(

Näihin kylmän (hrrrr) Suomen tunnelmiin, kivaa päivää kaikille! :)

Arkajalka

Kaksi päivää loman "kohokohtaan" ja hampaatkin muuttuu araksi! :D "Söin" ekaa kertaa ruisleipää tänään. Sellaisia Vaasan valmispaloja. Se tuntui jotenkin sitkeälle, vaikka aivan tuoretta olikin. Etuhampaat ei pystyny pureskeluhommiin ollenkaan, niitä aristi. Muut hampaat on ollu aivan oukkidoukki pureskelun suhteen. No, mä nautin sen leivän sillein pienennettynä. Oli se herkkua :) Ruisleipää ei voita mikään vehnämössö!

Viimeksi kirjoitin vekkulista tunteesta, että hampit ois liikkunut. Sitä mieltä edelleenkin olen :D Ne varmaan siksi tuntuvatkin nyt aroilta?

Hampaiden pesukaan ei enää kestä ihan niin kauan, kuin aluksi! Naureskelinkin tuossa yks päivä, että ei voi kukaan väittää ettei tää tyttö hoitais hampejaan! :D Sen verran tulee niitä jynssättyä. On hammastikkui, hampilankaa, "pulloharjoja" jajaja. Hammaslankaa en ole päivittäin käyttänyt. Suuhyggarikin sanoi, että varsinkin nyt kun on raudat niin se tulee viemään aikaa. Pulloharja on aika hyvä vaihtoehto siihen hommaan. Mutta ei se lanka pahitteeksi ole. Se tuntuu kyllä hassulta. Ei ainakaan tunnu samanlaiselta kuin ennen!

Siitä asti, kun kojeistettiin, on vähä pelottanut jos ne nappulat lähtis! :D Näin loppuviikon kynnyksellä mietin, että kuhan eivät lähde reiluun viikkoon!:D Silloin oikoja/suuhyggari sanoi, että yleensä ekan kuukauden aikana saattaa lähtee. Mutta nou hätä, niissä on kuukauden takuu siitä päivästä, kun ne on laitettu. Toki, riippuu tietenkin, miten ne ois lähteny. Jos tahallaan menee syömään jotain todella kovaa tms, sitten tuskin korvaisivat.

Näihin sateisen aurinkoisiin tunnelmiin, hyvää viikonloppua! :)

Sadetta

Kohta on toinen lomaviikko jo puolessa välissä. Kyllä taas aika hujahtaa ihan huomaamatta. Säässä ei ole ollut kyllä hurraamista, vaikkakin ennustajat lupasivat jo huomisesta alkaen taas lämmintä, ehkä jopa torstaille hellettä... Sitä odotellessa! :) Jottei loma tuntuisi sateessa menevän ihan sivusuun, ajateltiin murun kanssa lähteä vikaksi lomaviikoksi äkkilähdöllä reissuun! Matka varattiin jo viime torstaina...tässä sitten lentopelkoisena on oikein mukavaa odottaa sunnuntaita, jolloin lähdemme!!!! Voin kertoo, että pulssi ei oo ollu normaali ollenkaan sen jälkeen, kun matka buukattiin. :( Ja mitä lähemmäksi reissu käy... Ei auta, vaikka kuinka käy salilla treenaa niin, että melkein otsasuoni räjähtää! ;) Mua vaan jännittää!!!

Noniin asiaan. Kaksi viikkoa on jo siitä koitoksesta, kun kojeistus tapahtui! Niin kuin ystäväni kertoi, että tuntuu aika menevän rautojen kanssa nopeasti - aina kun uutta aikaa varataan. Hän puhui kyllä ihan totta! Mullakin seuraava aika on heti loman jälkeisellä viikolla. Sehän sattuu olemaan vielä juhannusviikko. Muistan oikojan sanoneeni (en muista olenko aiemmin jo maininnut), että "Saat sitten vähän juhannukseksi kireyttä."...Uuh, odotan innolla! :D Tietyllä tapaa odotan. Sitä taas en odota, jos hampit ovat sen jälkeen taas niin pirun arat. Buu!

Mä epäilen, että mun hampaat ois liikkunu hiukan! :D Tai, kun koitan purentaa, niin se ei mielestäni tunnu samalta, kuin ennen rautoja. Voi olla, että kuvittelen.. Mutta mua hämmensi jo silloin, kun olin suuhyggarin "opastuksessa", hän kyseli, että onko tuntunut liikkumista.. ?? Raudat olivat olleet vasta kaksi päivää suussa. Joo, hirvee liikkuminen, ottakee nää jo pois! :D HAH. Koitin kattoo peililläkin tuota etuvinoo hampia, että oliko se silloin noin, oisko se liikkunu!? Pah, tuskin se vielä on. Sitten varmaan tulee aika kutkuttava tunne, kun näkee konkreettisesti jotain tapahtuneen. Itellä varsinkin, kunnes just toi etuvinohampi löytää joskus paikkansa, ja toisella puolella vastaava hampi tulee "oikealle kohdalle" :)

Huomaa kyllä, miten ylähuuli on nyt löytänyt paikkansa hampaiden päällä. Ensialkuun tuntui, että ei se mitenkään ylety "normaaliin" kohtaan, kun hampaiden päällä pullottaa tavaraa. Nyt alkaa kuitenkin tuntumaan siltä, että hei mun huuli on just niin kuin pitääkin :) Nyt kun olen tottunut siihen, että puhuessa vain etuhampaiden kojeet näkyy, oikein vapautuneesti nauraessa koko helahoito - alapuolella näkyy sitten koko rivi koko ajan. Kyllä mua ainakin häiritsis töissä, jos asiakkaat rupee tuijottaa mun suun aluetta. Tekis väkisinkin mieli sanoo jotain vähän ilkeempää sitten. Onneksi siihen on vielä aikaa.

Kohta on kesäkuu!

Eletään toukokuun viimeistä päivää, tänään monilla on aihetta juhlaan koulujen päätyttyä tai sitten vain kesäloman alkamisen kunniaksi. Sää ei ainakaan tänään ole kovinkaan juhlava, sillä auringonpaistetta ei ainakaan näillä kulmilla näy. Onnea kaikille, kellä juhlanaihetta on! :)

Juhlahumusta tulikin mieleeni: Tässä eräs päivä puhuin ystäväni kanssa puhelimessa. Olen miltei suunnitellut jo sen päivän, kun raudat vihdoin otetaan suustani pois :D (Ei, tämä ei tarkoita sitä, että olisin tällä hetkellä mieli maassa ja jo luovuttamassa projektin suhteen!) Kerroin hänelle, kuinka sitten varataan ravintola, syödään ihan hirveesti kaikkea ihanaa, kun ruoasta pystyy kunnolla nauttimaan! Ja kunnon mässyt kotiin, kaikki maailman kovimmat karkit; salmiakit, toffeet. Listasta tulis liian pitkä, joten voitte vaan kuvitella, mitä kaikkea tekis mieli. Seuraavana päivänä olis varmaan hirvee morkkis ähkyolosta. :D Mua itteeni kyllä huvittaa tää mun tulevaisuuden suunnittelu. Tässä on kuitenkin aika monta päivää, ennenkö mä nään hampit ilman rautoja. Alhaallehan ne kuitenkaan ei oo vielä ees tullu :'D Mut onhan se hyvä, että tavoitteita on lyöty tiskiin! Eli tiivistettynä; hyvällä meiningillä on menty eteenpäin. :)

En olekaan tainnut aiemmin vielä kertoa esimerkiksi siitä, että etuhampaita todennäköisesti tullaan hiomaan sivuilta kapeammiksi. Olin tästä vähintään yhtä innoissani, kuin oikojani. Epäilen sen tietenkin olevan ihan oma kustannuksensa sitten, mutta siinä vaiheessa en halua "jättää" hommaa kesken. Oikoja sanoi etuhampaitani "oravan hampaiksi" :D Ja sanoi vielä, että älä ota itseesi...En tietenkään, se vain kuulosti aika huvittavalle silloin siinä tilanteessa. Sanoinkin heti perään, että kiitos vain, nämä hampaat tulevatkin isältäni. Eli isältä tullut perintö tulee lähtemään! :) Jää sinne sukuun sitten yksi "oravahampainen" :D hahah!

Jos hampaani olisi oijottu silloin lapsena, olisi kustannukset menneet julkisen hammashuollon piikkiin. Mutta koska haluni oli suuri näin "aikuisiällä" (mikä aikuinen!!?), niin nehän menevät sitten omasta pussista yksityisellä puolella. Summa kuulostaa korviin tottakai ensialkuun suurelta, mutta kun sen jakaa kahdelle vuodelle ja joka kuukaudelle niin loppupeleissä se on ihan "ok". Muutaman kerran tän projektin aikana on ne "suurimmat" erät. Suurimmat erät tulevat:
- Alkukojeistuksesta (ylähampaat)
-Kojeistus alahampaisiin
-Kojeistusten pois ottaminen

Kokonaisuudessaan koko lysti tulee maksamaan n.6000€ (+Alkututkimukset; röntgen, suuhyggari). Se on lähempänä totuutta kuin 5000€. Riippuu tietenkin, miten hyvin hampit rupevat liikkumaan ym, mutta projektissa menee kuitenkin se 1½-2v. Ja huom! Hinnat oikomiselle ovat ainakin Helsingissä kalliimmat kuin esim. Jyväskylässä. Eroa voi olla siis jopa parin tuhannen euron verran.

Itsekin olen "varautunut" tuohon suurempaan summaan. Taisin puhua alkuun kukkaronnyörien kiristyksestä. (hah!) Mutta ihan normaalia elämää voi elää :) Jokainen voi itse miettiä, mistä on valmis karsimaan, jotta säästyy projektiin! :)

1 viikko takanapäin...monta edessä!

Jahas, tässä on viikonpäivät hurahtanut kerrassaan nopeaa vauhtia, ettei itsekään meinaa enää perässä pysyä. :)

Eilen oli kerrassaan laiskamatomainion -päivä; aamulla nukutti, kun ois pitänyt herätä salille (klo 6.30), joten en mennyt. Herättyäni kympin aikoihin, tunsin itseni tooosi väsyneeksi. Eli ne pitkät unet eivät sitten olleetkaan mikään hyvä ajatus. Sitten, toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä myöhemmin, mutta ei huvittanut. "Ruuhka-aikaan" treenailu ei oo mun juttu. Ja kolmanneksi olin sitten aamusta asti huonolla tuulella, suu tuntui kuin ois ollu pottuja suu täys! Puhuminen oli jotenkin vaivalloista. Eli mökkihöperönä olin koko eilisen (tiistain) päivän. Mitä nyt roskat kävin heittää ja kirjastoautoon palauttaa kirjan ;) (Jota en ikinä loppuun asti saanut luettua!)

Tänään onkin sitten ollut paljon parempi fiilis :)

Muuten on kyllä kaikinpuolin mennyt ihan "ok" näiden kanssa. Aika hyvin niihin on nyt tottunut. Ja kuten taisin aiempiin teksteihin kertoa, että töissä leuat/suu väsyi äkkiseltään - niin näin lomalla on saanut olla vähän rennommin, eikä ole tarvinnut koko ajan puhua ;) Eipä vissiin... Kipeet nää raudat ei oo kyllä olleet nyt. Alkuunhan hampit oli ihan tosi herkät. Kesäkuun ekaa kiristystä odotellessa! ;)

Syöminenkin on onnistunut paremmin. Olen syönyt enemmän pureskeltavaakin ruokaa, jeeee :D En ole tainnut mainitakaan, että lopetin kuin seinään teen juonnin, kun nämä raudat tulivat. Kahvia en ole koskaan osannut kunnolla edes juoda, muuta kuin joskus tilanteen vaatiessa. Teetä sen sijaan lipitin niin paljon, että melkein tee-tippa ois pitänyt laitattaa käteen ;) Yleensä aina, jos kofeiinia ei saanut heti aamusta niin seurauksena oli päänsärky. Pienellä jännityksellä pelkäsin, josko se hirveät pääkivut lykkäis, kun äkkiseltään lopettaa...mutta ei mitään, kaikki on mennyt hyvin :) Olen oikeastaan aina juonut tummaa teetä, joten lopettamisen ajatus syntyi siitä, ettei hampaat tässä tän prosessin aikana tummuis. Ei ne nyt oo tummuneet sen suuremmin, kuten kuvista voi katsoa, mutta silti :D Välillä on kyllä tullut sellainen hassu tunne, että missäs se mun teehetki iltapäivällä/illalla on... Eipähän oo unihiekkaa vienyt kofeiini, hyvin oon saanut nukuttua. :)

Lomatunnelmissa

Loma! Se alkoi vihdoin :) Se tarkoittaa sitä, että ajatukset nollataan duuneista ja saan opetella elämistä näiden rautojen kanssa ihan perusteellisesti :D

Ollu kyllä henkisesti yllättävän raskasta näitten rautojen kanssa. Se suuhyggari käynti oli todellisesti turhaa rahastusta 10min käynnistä! Oikeesti! Tää tyyppi oli ihan pihalla näistä sähköhammasharjaan saatavista vaihtopäistä, jotka varta vasten olin ottanut mukaan. *huokaus* Tuntui, että sain ystävältäni paremmat ohjeet hampaiden pesuun, kuin häneltä. Kyllä ärsytti...

Syöminen on hidasta. Keittolinjasta olen siirtynyt riisiin ja tomaattikastikkeeseen :D Ja nehän vain solahtaa nieluun, joten pureskelua ei ole tarvinnut tehdä. Sen sijaan sekaleivän(pehmeän) syöntiä on harjoiteltu. Kuulostaa niin ruoalla leikkimiselle, mutta kun ei pysty kunnolla puraisee. Ajatelkaa, 1mm paksuinen kurkkusiivukin tuntu sen verran, että eilen illalla rupes jomottaa :( Perjantaina oli sellainen tunne, että antaisin mitä vaan, jotta saisin mättää ajattelematta suuhun kaikkee ihanaa, ja oikein kunnolla pureskella!!! :D -Ilman että sattuu! :(

Fyysisesti tää homma on takuu varmasti vaikuttanut niin, että oon laihtunu tällä viikolla :D Vaikka ei todellakaan ois tarvis. Toi keittoruoka ei oo tainnu hirveesti lihottaa. Suu kuivuu mielestäni tavallista nopeammin ja huulirasvaa on saanu laittaa ihan huolella.

Muuten olen kyllä pärjännyt näiden kanssa, vaikka neljäs päivä vasta onkin. Työskentelen asiakaspalvelussa, joten siellä tulee kyllä välillä mietittyä, huomaako asiakkaat nämä/rupeeko ne tuijottaa/onko mun huulet jotenki liikaa törröllä :D Ja varsinkin, jos on tulossa kunnon räkähörönaurut, niin nouseeko ne huulet niin, että koko nappularivistö näkyy! :D Hohhoijjaa!

Onneksi on näin ensialkuun kokonaiset kolme viikkoa aikaa rentoutua näiden kanssa :) Viime yönä sain ekan kerran ihan hyvin nukuttua! Niin hyvin, että aamun salitreenit jäi väliin - väärin asetetun herätyskellon johdosta ;)

Eka päivä

Noniin, reilu vuorokausi on olleet raudat suussa. Eilen ei mitään pahempaa kipuilua tosiaan ollutkaan. Sen verran vain, että ihan kuin ois saanu puudutuksen yläleukaan. Sen verran turta se oli kaikesta räpeltelemisestä. Olin kuitenkin varautunut "pahempaan" - nappasin buranaa, ettei pahemmaksi muutu.

Ihan turhaan ei oltu sitä ohjeistukseen mainittu, että arkuutta voi purennassa esiintyä. Siispä pinaattikeittoa olen syönyt eilen ja tänään :D Tänään vielä laitoin liottumaan hapankorppua, teki niin kovin mieli (kun ei voi purra kunnolla, vielä!). No, vaikka se oli pehmentynyt tosi hyvin ja täytyi "purra" ne pienetkin palaset, tuntui tosiaan aika vekkulilta ja aroilta. Pelkän keittoruoan syöminen tuntui hassulta! Miten mä ikinä keitettyä perunaa sitten pystyn...? :D Ja niin, ne pinaattikeiton pinaatit jäi kivasti koristaa hammasrivistöä, joten putsaus syömisen jälkeen oli enemmän kuin paikallaan! Ja kyllä sydäntä riipas, kun näin murun syövän kokkaamaansa niiiiiin hyvännäköistä ruokaa eilen!!

Hammaspesu olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Vaikkakin ostin klinikalta juuri oikomiseen tarkoitetut päät, epäröin todella paljon niiden käyttöä. Kuvassa näkyvät kahdet eri päät. Vasemmanpuoleista pientä kokeilin. Ohjeistusta sähköhammaskäyttöön oikojalta ei paljoa tullut, "Harjaat vain sieltä ylhäältä, sieltä se on tärkeää." Jäin vaille vastausta, kuinka mä kojeiden päältä uskallan vetästä. Varsinkin kun katoin tuota oikeanpuoleista... Lähtee nappulat vielä irti ;) No mutta, annan palautetta sitten huomenna suuhyggarille, kun menen klinikalle "kotihoito-opetukseen", että kyllä tällainen asia pitäisi näyttää ihan silloin samalla kerralla, kun kojeistetaan. Ihminen, jolla ekaa kertaa rautaa hampaissa, niin ei välttämättä tiedä, kuinka niitä nyt täytyy oikeaoppisesti hoitaa. Tunsin itseni todella avuttomaksi! :D Aamuherätykset täytynee aikaistaa, hampaiden pesuun meni tänä aamuna sellainen 15min. ;)

Oikomispäät sähköhampiharjaan :)

Nukkuminenkaa ei ollut ihan itsestäänselvyys. Aloin jo miettimään, miten oon ennen suuta pitäny päivisin ja öisin nukkuessa! Oikojakin sanoi eilen, että koita rentouttaa suu. Vaikeammin sanottu kuin tehty :D

Kojeistus!

Siinä ne nyt on! Ylähampaisiin tehtiin tänään kojeistus. Kyllä mua jännitti, huh huh! Eilen illalla nukkumaan mennessä tuli kyynel silmään :D Hah, kyllä. Sekin vielä. Aamulla oli tarkoitus lähteä sinne salille, mutta jännitykseltä ei kerta kaikkiaan armoa herunut. Pulssi oli varmaan kakssataa, ei siinä kokeeseen lukukaan oikein onnistunut. Kelloa tuli tiirailtua vähän väliä...joko pitää lähtee joko pitää lähtee!!!

Ajoissa lähdettiin paikan päälle. Muru saattoi paikan päälle ihan ovelle asti. Siinä vaiheessa kyllä tuntui sellaset perhoset vatsassa....! Kävin ilmoittautumassa ja jäin odottelemaan kutsua huoneeseen. Siinä vaiheessa ajatukset meni aivan laidasta laitaan. Odotushuoneessa oli minun lisäksi myös noin arviolta alle keski-ikäinen ja vanhempi mies. Ainakin tällä "nuoremmalla" miehellä, oli raudat. Sen kerkesin nähdä.

Odotustilassa oli, kuten koko paikassa tosi kuuma. Ilmeisesti kunnon ilmastointia ei ole tai jotain. Ikkunat olivat vielä suoraan auringonpaisteeseen päin. Vihdoin vuoroni tuli ja tällä kertaa oikoja oli ainakin hyvin asiakasystävällinen ja sain mukavan fiiliksen, kun astuin huoneeseen.

Hammaslääkäri näytti röntgenissä otetut kuvat ja analysoi niitä hieman. Näytti myös hampaistani tehdyn kipsimallin, hassua nähdä omat hampaat siinä täsmälleen kuten ne vielä ovat. Sitten kävinkin hammaslääkärin penkkiin, "jumppaili" leukaani, kasvon lihaksia, otti mittoja ja hammashoitaja kirjasi niitä ylös. Sitten hän tarkisti, onko reikiä ja luojan lykky, ei näkynyt kuin pari alkavaa, joihin antoi vain ohjeistuksen käyttää hammaslankaa, ne sijaitsevat siis alhaalla, joten lankaa pystyy vielä käyttämään :D Tämään jälkeen hammashoitaja puhdisti ylähampaat ja kojeistus oli valmiina alkamaan!

Kojeistus ei sattunut, kuten oikoja sanoi. Sitä vähän mietinkin etukäteen, että sattuuko se kuinka paljon. Ei yhtään siis :) Eikä siinä kauaa mennyt. Kaikki nappulat oli merkattu, mikä menee mihinkin hampaaseen. Sitten liima kuivutettiin valolla? (en muista mikä valo). Tämän jälkeen suuta huuhdeltiin ja sitten oli totuuden hetki. Taisinkin siinä jotain "OOOUU" päästää suustani, kun pelotti, miltä näytän. Yhdessä vaiheessa jo kuvittelin, että mulle tuleekin ne "vanhanaikaiset" telaketjut. Huh....ei ollutkaan! :D

Tän jälkeen sain ohjeistukset hoidosta, varattiin "hoitoaika" suuhyggarille, joka kertoo torstaina mulle kotihoidosta. Ihan hyvä. Ja sitten olikin maksun aika. Samalla ostin sähköhammasharjaan sopivan pään, jotta voi helposti harjata hampaita tän prosessin aikana. Varattiin myös seuraavat käyntiajat :)

Kiitin ja lähdin. Nähtiin murun kanssa Anttilan yläkerrassa. Siinä mä kyynel silmäkulmassa kuljin häntä vastaan. Niin se vaan jännitys purkautui ja mä vollotin toisen kainalossa! Mut nyt on raukea fiilis, buranat on vedetty naamaan ja hirveen kipeeltä ei vielä ainakaan tunnu. Tuntuu kuin ois roskia hampaan päällä :D NYT se alkoi!!!!!

Ennen

Kojeistus 20.5.2014

Jännitystä!

Tänään on viimeinen päivä näillä "nykyisillä", kohta entisillä hammasrivistöllä. Huomenna on hammaslääkäri. Ensin tehdään alkutarkastus; löytyykö reikiä, jos niin paikataan samantien ja sitten kojeistus!

Viikonlopun aikana huomasin jo hieman stressailun merkkejä. Vielä ei silloin niinkään jännittänyt ollenkaan, lähinnä välillä mieleen tupsahti se tosiasia, että kohta ne raudat todella tulee! Vertaistukea sain lauantaina hyvältä ystävältä, jolle tämän vuoden puolella laitettiin ensin alas raudat. Ja onhan minulla toinenkin ystävä, jolle tammikuussa tuli ylös raudat. Meitä raudoitettuja löytyykin yllättävän helposti! ;) Nykyään niitä kyllä näkee enemmän aikuisillakin. Pitihän minun tietenkin ystävälle paljastaa, mitä tuleman pitää :) Samassa veneessä (kohta) oon! Tosin, mulle tulee ensin ylös ja myöhemmin alas.

Kyllä sitä vaan pikkuhiljaa alkaa jännitystä tulemaan. Pulssikin on vähän koholla ja masussa on perhosia! ;) Edes aamun hyvä jalkatreeni salilla ei paljoa rauhoittanut. Ajattelinkin huomenna aamulla käydä miehen kanssa salilla ennen koitosta. Josko siellä saisi purettua viimeistä jännitystä pois edes hitusen!

Viikonloppu meni kerta kaikkiaan mässäillen kaikkea ihanaa; käytiin syömässä kunnon burgerit Morrisonissa, jätskit, niksunaksua (=sipsiä), limua...puuttuikohan jotain? Koska, kaikkien kertomien perusteella ne ja päänalue tulee olemaan kipeät. Tokihan se on yksilöllistä, mutta mulla pelkkä suuhyggari käynti teki kipeetä, niin luulen tämänkin tekevän. Onneksi minulla on huominen ja keskiviikko vapaata töistä, joten voin rauhassa vedellä tarpeen mukaan buranaa naamariin ja huilata. Paitsi, keskiviikkona täytyy kokeet käydä tekee...katsotaan millä mielin sitä sinne lähdetään.

Paljon on edessä, mutta tietysti mielenkiinnolla sitä tuloksia lähtee odottelemaan. Positiivisella asenteella täytyy vain koittaa olla, vaikka välillä kipeetä tekeekin! ;) Niin kuin äitini totesi tästä, kun kerroin: "Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön!" -Aion kestää, sillä lopputulos on se palkitsevin.

Askel askeleelta..

Tämän päivän superhypertehopuhdistuksen jälkeen olen taas askeleen lähempänä kojeistusta. Kävin nimittäin suuhygienistillä. Suuhygienistin tehtävään kuului ottaa alkukuvat; perus hymyilme ja sitten kunnon irvistys, jossa näkyy koko kalusto. Toivottavasti kasvot eivät tulleet mukaan ;-) Tämän jälkeen hän teki tehopuhdistuksen ultraäänilaitteella/manuaalisesti. Eniten sattui se, että suuhyggari teki työtään innokkaasti aina ikenien lähellä. Ei pelkästään tuolla laitteella vaan myös manuaalisesti. Uskomatonta, mutta totta - tunsin parin kyyneleen silmäkulmassa. Joten aamun ripsarimeikkailut ois voinu ihan hyvillä mielin jättää tekemättä! ;)

Tehopuhdistus tuntui pitkältä. Tämän jälkeen hän teki vielä soodapuhdistuksen ja laittoi lakan. Melkein oli laittamassa mua tervemenoomoooi pois, kunnes aloin kysellä muoteista, joista hän aluksi sanoi. Melkein siis unohti. Onneksi ei, ettei moneen kertaa olisi tarvinnut käydä klinikalla. Mutta annan anteeksi, ehkä hänelläkin oli unihiekkaa vielä silmäkulmissa. Lakan laitto oli siis turhaa, mutta onpahan nyt kaksinkertainen määrä lakkaa hampaissa!

Enkä muistanutkaan, kuinka muotit saivat aikaan oksurefleksin. Minulta on joskus nuorempana otettu muotit....ja tainneet sitten unohtua hammaslääkärin hyllyyn. Nojaa, mutta ne otettiin ja hyi kamala miten ylähampaista ottaminen teki huonoa. Se mömmö, mitä siihen muottiin laitetaan ja sitten vaan suu auki ja tsädäm muotti paikoilleen! Ehkä siinä on se tukehtumisen ensitunne ja sitten kun koitat olevinaan rauhoittaa itsesi. Onneksi tämä suuhyggari kertoi rauhaisaan sävyyn, mitä on milloinkin tekemässä, niin se jo rauhoitti oloani. Hänen neuvonsa oli "Nosta jalat ylös ja hengistä rauhallisesti suun kautta!"- Totta totisesti jalat oli katossa ja katse huoneen ovenkahvassa, jotta saisin edes jotenkin oloni rauhoittumaan ja ajatukset muualle. Onneksi muotit onnistuivat hyvin, eikä uusintaa tarvinnut tehdä.

Lopuksi piti vielä purra punaiseen muoviläpyskään (nimeä en muista), johon saatiin sitten kunnon purentajäljet.

Suuhyggari sanoi vielä, että voi tuntua kipeältä pari päivää. Eikä syödä tai juoda saa nyt sitten pariin tuntiin. Ajattelin ensin, että tuskinpa tässä mitään kipuja, kun ei vielä tunnu. Kotiin tullessa alaleukaa rupes jomottaa sen verran, että särkylääkettä täytyi ottaa ja päivän salitreenit jättää välistä. Pienellä kauhulla odotan, miltä sitten tuntuu, kun todella kojeistuspäivä koittaa. Sehän on varattuna jo toukokuun loppupuolelle! Jaigs!!

Tää päivä tuntui raskaalta enemmän henkisesti. Se hampaiden ronklaaminen(=puhdistus) otti kovin voimille. Jonkun aikaa mietin siinä hammaslääkärin tuolissa, että mihin ihmeeseen olen lähtenyt mukaan. Mutta onneksi sekin ajatus käväisi vain, eikä jäänyt kummittelemaan sen kummemin ajatuksiini. Eikä tänään edes jännittänyt mennessäni klinikalle. Hyvä minä, tästä on hyvä jatkaa! :)

Tästä se lähtee!

Olen 27-vuotias nainen Helsingistä, alkujaan muuttanut itä-Suomesta maaseudulta. Päätin nyt laittaa hammas-asian menemään eteenpäin. Blogini kertoo tulevasta hammasprojektista; elämää hammasrautojen kanssa seuraavat pari vuotta.

Kävin viikko takaperin oikomishoidon tarpeenarvioinnissa Helsingissä sijaitsevassa, erityisesti esteettiseen hammashoitoon erikoistuneella klinikalla. Tapaaminen oli hyvin pikainen. Informaatiota tuli sen verran paljon, että siinä riitti pääsiäispyhiksi pohdittavaa kerrakseen. Mutta hyvä niin, olin entistä varmempi, että haluan tähän projektiin ryhtyä. Tämä ei kuitenkaan ole mikään "kuukauden juttu", niin kuin klinikan erikoishammaslääkäri sanoi.

Syy hoitoonhakeutumiseen on se, että joidenkin hampaiden vinous on alkanut enemmän häiritsemään. Minulta on otettu ala-asteikäisenä ylimääräisiä hampaita pois, jotta hampaat mahtuisivat hyvin. Ja hyvä, että ottivatkin, sillä muuten kaikki olisivat sikinsokin - niin kuin em. hammaslääkäri sanoi konsultaatiokäynnillä. Harmittaa, että ovat silloin jättäneet hampit oman onnensa nojaan, ei ole tehty mitään oikomista. Nyt sitten myöhemmin pitää tehdä tämä projekti. Ei varmaankaan ollut tekijöitä niihin aikoihin, näin minulle sanottiin.


Tänään 23.4.2014 homma sai vihdoin alkunsa, kun marssin keskustassa sijaitsevaan yksityiseen röntgeniin. Hieman jänskätti, kun vanhan kerrostalon korihissillä kolmanteen kerrokseen asti piti mennä. Pimpotin ovikelloa ja tuntui, kun olisin jonkun kotiin mennyt. Ei ollut ihan tavallinen "toimistotyyppinen" ratkaisu. Ja tietenkin, kaikki päänalueen "metallit" piti ottaa pois. Siinä menikin tovi; kaulakoru, korvikset (7kpl) ;-), kielikoru... Onneksi kuvaukset eivät kestäneet pitkään ja kuvat menevät suoraan klinikalleni.