Kohta on toinen lomaviikko jo puolessa välissä. Kyllä taas aika hujahtaa ihan huomaamatta. Säässä ei ole ollut kyllä hurraamista, vaikkakin ennustajat lupasivat jo huomisesta alkaen taas lämmintä, ehkä jopa torstaille hellettä... Sitä odotellessa! :) Jottei loma tuntuisi sateessa menevän ihan sivusuun, ajateltiin murun kanssa lähteä vikaksi lomaviikoksi äkkilähdöllä reissuun! Matka varattiin jo viime torstaina...tässä sitten lentopelkoisena on oikein mukavaa odottaa sunnuntaita, jolloin lähdemme!!!! Voin kertoo, että pulssi ei oo ollu normaali ollenkaan sen jälkeen, kun matka buukattiin. :( Ja mitä lähemmäksi reissu käy... Ei auta, vaikka kuinka käy salilla treenaa niin, että melkein otsasuoni räjähtää! ;) Mua vaan jännittää!!!
Noniin asiaan. Kaksi viikkoa on jo siitä koitoksesta, kun kojeistus tapahtui! Niin kuin ystäväni kertoi, että tuntuu aika menevän rautojen kanssa nopeasti - aina kun uutta aikaa varataan. Hän puhui kyllä ihan totta! Mullakin seuraava aika on heti loman jälkeisellä viikolla. Sehän sattuu olemaan vielä juhannusviikko. Muistan oikojan sanoneeni (en muista olenko aiemmin jo maininnut), että "Saat sitten vähän juhannukseksi kireyttä."...Uuh, odotan innolla! :D Tietyllä tapaa odotan. Sitä taas en odota, jos hampit ovat sen jälkeen taas niin pirun arat. Buu!
Mä epäilen, että mun hampaat ois liikkunu hiukan! :D Tai, kun koitan purentaa, niin se ei mielestäni tunnu samalta, kuin ennen rautoja. Voi olla, että kuvittelen.. Mutta mua hämmensi jo silloin, kun olin suuhyggarin "opastuksessa", hän kyseli, että onko tuntunut liikkumista.. ?? Raudat olivat olleet vasta kaksi päivää suussa. Joo, hirvee liikkuminen, ottakee nää jo pois! :D HAH. Koitin kattoo peililläkin tuota etuvinoo hampia, että oliko se silloin noin, oisko se liikkunu!? Pah, tuskin se vielä on. Sitten varmaan tulee aika kutkuttava tunne, kun näkee konkreettisesti jotain tapahtuneen. Itellä varsinkin, kunnes just toi etuvinohampi löytää joskus paikkansa, ja toisella puolella vastaava hampi tulee "oikealle kohdalle" :)
Huomaa kyllä, miten ylähuuli on nyt löytänyt paikkansa hampaiden päällä. Ensialkuun tuntui, että ei se mitenkään ylety "normaaliin" kohtaan, kun hampaiden päällä pullottaa tavaraa. Nyt alkaa kuitenkin tuntumaan siltä, että hei mun huuli on just niin kuin pitääkin :) Nyt kun olen tottunut siihen, että puhuessa vain etuhampaiden kojeet näkyy, oikein vapautuneesti nauraessa koko helahoito - alapuolella näkyy sitten koko rivi koko ajan. Kyllä mua ainakin häiritsis töissä, jos asiakkaat rupee tuijottaa mun suun aluetta. Tekis väkisinkin mieli sanoo jotain vähän ilkeempää sitten. Onneksi siihen on vielä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti