Jännitystä!

Tänään on viimeinen päivä näillä "nykyisillä", kohta entisillä hammasrivistöllä. Huomenna on hammaslääkäri. Ensin tehdään alkutarkastus; löytyykö reikiä, jos niin paikataan samantien ja sitten kojeistus!

Viikonlopun aikana huomasin jo hieman stressailun merkkejä. Vielä ei silloin niinkään jännittänyt ollenkaan, lähinnä välillä mieleen tupsahti se tosiasia, että kohta ne raudat todella tulee! Vertaistukea sain lauantaina hyvältä ystävältä, jolle tämän vuoden puolella laitettiin ensin alas raudat. Ja onhan minulla toinenkin ystävä, jolle tammikuussa tuli ylös raudat. Meitä raudoitettuja löytyykin yllättävän helposti! ;) Nykyään niitä kyllä näkee enemmän aikuisillakin. Pitihän minun tietenkin ystävälle paljastaa, mitä tuleman pitää :) Samassa veneessä (kohta) oon! Tosin, mulle tulee ensin ylös ja myöhemmin alas.

Kyllä sitä vaan pikkuhiljaa alkaa jännitystä tulemaan. Pulssikin on vähän koholla ja masussa on perhosia! ;) Edes aamun hyvä jalkatreeni salilla ei paljoa rauhoittanut. Ajattelinkin huomenna aamulla käydä miehen kanssa salilla ennen koitosta. Josko siellä saisi purettua viimeistä jännitystä pois edes hitusen!

Viikonloppu meni kerta kaikkiaan mässäillen kaikkea ihanaa; käytiin syömässä kunnon burgerit Morrisonissa, jätskit, niksunaksua (=sipsiä), limua...puuttuikohan jotain? Koska, kaikkien kertomien perusteella ne ja päänalue tulee olemaan kipeät. Tokihan se on yksilöllistä, mutta mulla pelkkä suuhyggari käynti teki kipeetä, niin luulen tämänkin tekevän. Onneksi minulla on huominen ja keskiviikko vapaata töistä, joten voin rauhassa vedellä tarpeen mukaan buranaa naamariin ja huilata. Paitsi, keskiviikkona täytyy kokeet käydä tekee...katsotaan millä mielin sitä sinne lähdetään.

Paljon on edessä, mutta tietysti mielenkiinnolla sitä tuloksia lähtee odottelemaan. Positiivisella asenteella täytyy vain koittaa olla, vaikka välillä kipeetä tekeekin! ;) Niin kuin äitini totesi tästä, kun kerroin: "Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön!" -Aion kestää, sillä lopputulos on se palkitsevin.