Lokakuun kuulumiset

Äsken havahduin siihen, etten ole ollenkaan käynyt päivittää kuulumisia ienoperaatiosta. Siispä tässä hieman siitä syvemmin.


Operaatio oli maanantaina 3. lokakuuta. Lähdin kiitämään keskustaan hyvissä ajoin työpaikalta, jotta ehdin paikalle. Tapansa mukaan - jälleen kerran - aikataulu myöhässä ja mitään pahoitteluita ei vieläkään kuultu.

Mua hieman jännitti etukäteen. Oon aina mieltänyt puudutuspiikit sellaisiksi hervottoman kokoisiksi piikeiksi, että kuka tahansa menettäis melkein tajunnan ne nähdessään. Vaikka mulle näin alkuun on jäänyt vähän viilee kuva tästä erikoishammaslääkäristä, hän silti oli sellainen herttainen. Piti mua melkein lapsena siinä tuolilla. "On meillä reipas tyttö"...Niin no, tytöttely, kelle se sopii ja kelle ei. Ja hyvin rauhallisesti kertoi, mitä oli tekemässä ja milloin puudutusta pistämässä. Ehkä ällöttävintä itselle oli tosiaan se, kun näki sen veitsen, millä tuota ientä leikattiin ja sitten ne neulat... jotenkin alkoi tuntumaan, että entäs jos se puudutus lakkaa ja tää vaan tunkee neulaa ja lankaa mun ikeneen. Hahaha. Mun mies jopa ihmetteli, ettei mua oltu peitetty siihen "suojakaapuun" (jossa suun mentävä aukko) kasvojen osalta...

Lopuksi huomautin vielä, että eikös alakulmahampaan luota pitänyt tehdä sama homma. Niinpä hän otti taas veitsen kauniiseen käteen ja teki parit viillot. Sen jälkeen hän ompeli, tuttuun tapaan. Koomisinta oli ehkä tuossa, kun hän mietti "eiköhän tuota puudutusta ole vielä tuossa jäljellä". Tokaisin kokeilun jälkeen, että ei ainakaan sattunut.

Se puudutusaine. Se on kyllä kunnon ainetta. Sitä ei tarvitse kuin ihan pikkiriikkisen, niin voi hyvä luoja, kun se puuduttaa puoli naamaa. Ja kyllä, en todellakaan muistanut, miltä tuntuu sitten siinä vaiheessa, kun puudutus lakkaa. Vois verrata, että siitä alkaa jonkinasteen helvetti.

Kun ~pitkän metromatkan jälkeen pääsin kotiin, mulla pääsi ihan megaitku. Mietin jo, että en varmaan pysty syömään koko viikkoon. Se kipu oli ihan jäätävää...En ollu pitkään aikaan poraillu niin huolella kuin silloin. Niinpä perunavelli oli ystävänä muutaman päivän.

Seuraavana päivänä pystyin kutakuinkin syömään sitä velliä. Yllätyin siitä itsekin. Mutta hampaiden pesu teki hieman kipeää. Särkylääkettäkin meni aika vähän. Vähemmän, mitä lekuri itse sanoi...

Tikkien poisto

Menin toiseen hänen vastaanottopisteelleen reilu viikko tapahtuman jälkeen. Mikään minua ei taaskaan yllättänyt, ajat myöhässä. Siellä respassa oli hyvin luotaantyöntävä asiakaspalvelija. Minua edellä olevat ilmoittautujat hän otti jotenkin tosi töksäyttäen vastaan. Mun kohdalla se oli hetken pihalla, sillä tämä oltiin sovittu vain minun ja lekurin kesken. Mutta kelasin, että pitää ilmoittautua, niin kuin yleensä tuollaisissa paikoissa.

Lekuri halusi nähdä, kuinka tikit ovat sulaneet suuhuni ja miten muutenkin "menee". Se kesti sen viisi minuuttia maximissaan. Kaiken kukkuraksi hän oli antamassa minulle paperilaskua edellisistä toimenpiteistä, vaikka olin juuri edellisenä päivänä saanut postissa laskun. Selitti, kuinka heillä on järjestelmä vaihtunut eikä aio laskuttaa kahdesti, tietenkään. Sitten nauroi vielä, että kehtaako laskuttaa mua tästä 5 minuutista "tikkien poistosta". Mä jo naurahdin ääneen - itsekin - ja kelasin, että nyt jos milloin kannattaa käyttää niitä herneitä korvien välissä. Jos sekoilet ymymym, niin kehtaatko enää laskuttaa asiakasta?! Kysyn vaan...

Parasta tässä oli se, että samaan aikaan sain sähköpostiini "asiakaspalautekyselyn". Olen aika huono vastaamaan tuollaisiin, varsinkin jos ne tulee sähköpostin syövereihin, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Oikein innolla kirjoitin metromatkan aikana palautetta. Toivottavasti he tästä ottavat onkeensa.

Lopullisen tuloksen näkee vasta kuukausien päästä, että tarvitseeko ryhtyä siihen seuraavaan vaiheeseen: ihonsiirtoon.

Maanantain konsultaatio

Kävin maanantaina 5.9. vihdoin konsultaatiossa, jonka olin varannut pari viikkoa aiemmin. Tarkistan aina hyvissä ajoin reitin kohteeseen, sillä varsinkin kun lähtee töistä suoraan haluan päästä ensi yrittämällä perille, sillä aika on rajallista. Kohteena oli Aikatalon hammaslääkärit keskustassa Mikonkadulla Helsingissä. Ja tietenkin, tottakai, menin väärästä ovesta sisään Aikataloon! hahah. Onneksi pikaisen puhelinsoiton jälkeen osasin suunnistaa oikealle ovelle, jossa hissit 9. kerrokseen olivat.

Tullessani yhdeksänteen kerrokseen olin hetken hämilläni, sillä opastus oli aika kehno. Siinä samassa kerroksessa oli paljon muitakin yrityksiä. Lopulta löysin oikean oven ja uskaltauduin painamaan ovikelloa (jota ei oltu merkattu mitenkään, oletin vain epämääräisen napin olevan ovikello). Astuin sisään, joka oli hyvin pelkistetysti kalustettu. Kaksi tuolia ja lipasto. Yhdessä ovessa luki hammaslääkäreiden nimet, toisessa pienellä präntillä "henkilökunnalle". Ei minkäälaista vastaanottoa, kuten yleensä.

Odotin hetken ja sitten hammashoitaja tuli huoneesta ja lykkäs käteeni esitietolomakkeen. Minkäänlaista tervehdystä tms. en saanut.

Kello oli jo yli puoli viiden. Aikani oli myöhässä. Viimein hammaslääkäri avasi oven, mutta minkäänlaista tervetulotoivotusta en saanut häneltäkään. Kävin tuoliin istumaan, annoin lähetteen, alkuperäisen massan ja kuvat hänelle. (lekuri halusi, että jätän kaikki tuomani tavarat sinne - parempi olla kaikki tallella, kun ensi kerralla menen sinne!)

Tämä paikka oli oikojani suosittelema, sillä erikoishammaslääkäri oli hänen vanha opiskelututtunsa ja hän on laittanut muitakin potilaitaan hänelle, jos on tarvinnut jotain korjata.

Tunnelma ei minun mielestä ollut mitenkään lämmin. Hammaslääkäri rupesi katsomaan kalustoani ja sitten kyselemään, että kuinka harjaan hampaani (?!) - Sillä keneltäkään aiemmin en ole kuullut "pahaa" - päinvastoin vain hyvää. Hoidan hampaitani! Siitä jäi jo kolmas pahamaku suuhun.

Hän halusi nähdä, kuinka käytän tikkua hampaissani... Hetken päästä hammashoitaja lähti tekemään jotain muuta (varmaankin lataamaan minun kuvat heidän koneelle?) ja jätti h-lekurin yksin. Vähän ajan päästä, hammashoitaja palaa ja tämä lekuri alkaa hänelle motkottaa, ettei hän yksin pärjää noiden imu ym letkujen kanssa, ei niillä kuvilla niin kiire. Siis hyvä tavaton! Näillä tyypeillä ei ollut minkäänlaista käsitystä, että tuollaiset asiat voi varmaan keskustella sitten, kun asiakas on poistunut.

Olen jäämässä kyllä heille tekemään hoitoni loppuun, sillä en halua jokaisesta konsultaatiosta maksaa satasta ja itselläni ei ole aikaa alkaa etsimään kaikkia Helsingin yksityisiä ja valkkaamaan "parasta". Mutta lupaan, että en suosittele Aikatalon hammaslääkäreiden palveluita kenellekään ja aion kertoa tästä myös oikojalleni.

Näiden yksityisten kannattaisi joskus käydä joku asiakaspalvelun kurssi tai vilkaista vaikka hetken peiliin. Eniten mua ärsyttää, että sellaiset peruskäytöstavat: pahoittelu, jos myöhässä, tervehtiminen...ne ovat suuressa roolissa, kun halutaan maksaa palvelusta hieman enemmän.

Seuraavan kerran menen 3.10. korjauttamaan. Toivon hieman ystävällisempää oloa!

Ajatelmia

Noniin, vihdoinkin konsultaatio odotteleepi parin viikon päästä. Saas nähdä millä aikataululla sitten edetään...

Käväsin juuri äskettäin retentiokontrollissa. Eikä ollut mitään muuta erityistä, kuin että jatketaan vielä toistaiseksi kiskot yökäytössä. Alunperin oikoja joskus puheli, että elokuussa todennäköisesti menisi alakiskot kokonaan pois. Tämän kontrollin myötä sitten jatketaankin niiden pitämistä.. Hieman hammaskiveä ja värjäymää hampaisiin tullut, mut sehän on normaalia. Pitänee varata suuhyggarille jossain vaiheessa aika putsaukseen.

Olin jo melkein lähdössä, kun muistin kysästä oikojalta eräästä hampaasta (etuhampaan vieressä heti oikealla), että hiotaanko sitä jossain vaiheessa. Hiominen tuli mieleeni, kun oikoja joskus sanoi, että se näyttää hieman "lapiolta" :-D Ehkä näyttää ehkä ei. Katsojan silmissä.. Nojoo, hetken kun sitä on itse mutustellut suussa ja silmissä, niin ehkä sitä vois kyllä hieman hioa.

Sen sijaan, että oltais ruvettu hiomaan hän katsoi, että se on "palautunut" hieman sisään. No siis mitä kettua... Ei radikaalisti, mutta hieman jos vertaa toisella puolella vastaavaan hampaaseen. Mua rupes niin nyppii, että mistä se nyt voi johtua..missä ajassa se on mennyt sisään jne. Oikoja heitti, että joissain tapauksissa se voi olla kojeiden poiston jälkeen, kun alkaa ne "muutamat kriittiset tunnit" - no niille tunneille en minä voi mitään, sillä kiskon sain vasta saman päivän iltana.

Muutos ei ollut hänen mielestään iso. Korjausmahdollisuuksiakin on, jos siihen päädytään: muovii lisäksi tai sitten yksittäinen hammas otetaan retentiolangasta pois ja jotain vääntöö - näin karkeesti sanottuna.

Tätähän tässä kamppaillaan. Oikoja kertoili, että ikinä ei voi taata pysyykö lopunelämän tehdyt muutokset. Se olikin itselleni jo päivänselvää ja siitä on keskusteltu jo ennen oikomisprojektiin ryhtymistä. Tietyllä tapaa turhaa tässä kitisen, koska näinhän se on...mut ketäpä ei ärsyttäis, että oot käyttäny +7000€ projektiin ja sit pikkuhiljaa alkaa takapakki. Oonko mä kohta siinä lähtöpisteessä? Voisko joku valaista mulle.

Huh, ehkä tarvitsen nyt vain vetästä lisää happea ja relata, että kun ei toljota sitä hammasta liikaa peilistä niin ei se muutos oikeesti mikään maata kaatava ole eikä onneksi ole vaikuttanut negatiivisesti mun hymyyn.

Syksyä kohden

Kesä on mennyt hurjaa vauhtia ohi, ainakin tuntuu siltä kun katsoo tällä hetkellä tuuliseen ja sateiseen ulkoilmaan.

Katsoinkin, että viime päivitys on toukokuulta. Miksipä ei, sillä kesällä on totisesti "parempaa" tekemistä, kun nyhjöttää tietsikan edessä vai mitä?

Kesäkuussa kävin viimeksi retentiokontrollissa, silloin ei tapahtunut mitään uutta maata mullistavaa. Juhannuksen jälkeen molemmat retentiokiskot siirtyi yökäyttöön! Se oli oudon hieno tunne.. Ei tarvinnut enää näprätä niitä vähän väliä pois ruoan tieltä. Eniten oudolta tuntui iltaisin, kun yläkiskoa oli laittamassa paikoilleen: meneekö se enää?!?! No menihän se.

Ensi maanantaina 15.8. menen jälleen kontrolliin. Muistelisin, että oikoja sanoi kesäkuussa, että todennäköisesti alakisko jää sitten kokonaan kuvioista.. mutta se selvinnee maanantaina.

Yritin jo aiemmin heinäkuussa soittaa tähän yksityiseen hammaslääkäriasemaan, jossa tämä konsultaation/toimenpiteen tekevä henkilö olisi työskentelemässä. Harmikseni koko paikka oli kesälomalla ja palaavat vasta tuolloin ensi maanantaina takaisin työn ääreen. Eli, alapuolen korjausprojekti ei ole siis tällä hetkellä edennyt suuntaan tai toiseen. Toivottavasti saan maanantaina jonkun kiinni sieltä ja voisin varata ajan konsultaatioon ja alkaisi etenemään tämä projekti todella loppuun.

Toukokuun ajatelmia

Pari viikkoo takaperin kävin vihdoin perustarkastuksessa. Viime tarkastuksesta on jo yli kaksi vuotta. Hieman olin jännittynyt etukäteen, sillä ajatuksissani jo pyöri, että oikomisen takia minulla on miljoona reikää odottamassa paikkausta!

Hammaslääkärinä toimi ihana mieshenkilö, jonka tapasin ensikerran, kun minulle luovutettiin ylähampaiden Essix-kiskot. Sympaattinen, kertoi koko ajan mitä tekee. Jäi tosi kiva fiilis käydä hänen luonaan. Että jos ketään hammaslääkärissä käynti yhtään pelottaa, niin luulen pelon häviävän, kun astuu huoneeseen :)

Parhainta tietenkin, ettei ollut ollenkaan reikiä! Olin jotenkin aika yllättynyt, koska ajattelin oikomisen "aiheuttaneen" reikiä, koska vaikka harjaa hampaansa hyvin - luulisi sinne jäävän aina väkisin jotain. Lekuri kehui hampaitani ja halusi kuulemma itselleen samanlaiset. Hahah.. Loppu hyvin kaikki hyvin!

Nyt täytyisi ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa varaamaan konsultaatioaikaa sinne parodontologille. Oikoja kertoi edellisellä tapaamiskerralla, että tekee minulle lähetteen. En vaan ole itse saanut aikaiseksi ottaa puhelinta käteen ja rimpauttaa... Täytyy ottaa se nyt aikuisten oikeesti työnalle!

Ens kuussa onkin sitten taas retentiokontrolliaika. Toivon kovasti, että silloin saisin yläkiskotkin vain yökäyttöön. We'll see...

1. retentiokontrolli

Maanantaina oli ensimmäinen retentiokontrolli. Tapaaminen oli ensimmäinen viimeisten kojeiden poistamisen jälkeen. Mukana piti olla kummatkin Essix-kiskot, sillä oikoja haluaa ilmeisesti joka kerta katsoa niiden kunnon.

Alapuolen retentiokaaren kohdalta ottivat "ylimääräistä" liimaa pois, mikä ei ollut edes mua haitannut. Katsoivat, miten purenta on asettunut; onhan se edelleenkin toiselta puolelta parempi kuin toiselta. Ajan oloon näkee, mihin se sitten asettuu.

Oikoja otti myös kuvat koko kalustosta. Ja tosi hehkeet kasvokuvatkin. Näytin varmaan tosi edustavalta, olihan takana pitkä työpäiväkin. Tosi kiva, toivottavasti eivät päädy julkisuuteen ;)

Mulla kun on tämä ienvetäymä, mihin tarttee spesialistin konsultaation ja operoinnin, lupasi oikoja tehdä tämän tai ensi kuun aikana lähetteen, jotta voin olla spesialistiin yhteydessä. Kyllä mä itekin haluan, että homma saatetaan loppuun. Tolle ienvetäytymälle ei oikeestaan ole voinut mitään, koska siinä oli jo lähtökuopissa olemassa se ja nyt vielä vääntelyiden ja kääntelyiden vuoksi siihen oli tullut sitä lisää. Ajattelin olla yhteydessä tähän henkilöön ensi kuun alussa, josko saisin mahdollisesti kesäkuulle konsultaation ja operoinnin. Konsultaatio maksanee n. 100€. Operoinnista ei edes oikojani osannut yhtään sanoa, epäili kustantavan "joitain satasia"... heh, hyvin ympäripyöreitä vastauksia.

Lopussa ilmeni myös, etten ole käynyt koko projektin perustarkastuksessa ainakaan tuolla klinikalla. Täytyy kyllä sanoa, etten itse muista kerta kaikkiaan kävinkö julkisella vai yksityisellä puolella sellaisessa "perustarkastuksessa". Oikoja sanoi, että hän teki vain "oikomisen alkutarkastuksen". Luulin ilmeisesti, että se käsittää myös ihan normi tarkastuksen, mutta eipä sitten käsittänytkään. Tuli varattua nyt sitten ihan normihammaslekuri aika toukokuulle, samaan paikkaan (mut ei lekuri). Toivottavasti ei ihan hirveesti oo tullut reikiä tän projektin myötä, onhan tästä nyt reilu pari vuotta kun viimeksi käynyt.

Kiskojen käyttö jatkuu ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti.

Seuraavan kerran menenkin vasta kesäkuussa näyttämään kalustoani!

Uusi aika

Nyt on reilu parisen viikkoa ollut raudat pois. Fiilis on ollut tosi hyvä.

Mun piti alkuun pitää alakiskoa viikon verran aina päivin öin ja yläkiskoa yöllä lisäksi. Se, jos mikä tuntui aika oudolle, että päivät olin ilman yläkiskoa. Sitä olin pitänyt kuitenkin viime marraskuusta lähtien. Täytyy sanoa, että yläkulmahampaisiin vähän "sattui", kun ei ollut kiskoa suussa kun vasta yöajalle. Alkuun jo ajattelin, että noniin nyt en rupee siellä oikkuilee. Että kuinkas sitten, kun jossai vaiheessa (tulevaisuudessa) ei enää tarvitse pitää ollenkaan...saati vain öisin.

No se viikko meni nopeasti, koska onneksi pääsiäisen pyhät tulivat siihen sopivasti. Sain sitten rauhassa "tutustua" uuteen kalustoon kiskojen kera! :-D Eli, viikon jälkeen vaihdettiin vanhanaikaiseen; eli yläkisko jatkuvalle käytölle ja alakisko vain öisin (kuitenkin niin, että molemmat kiskot yökäytössä kuten eka viikko)

Tykkään kyllä enemmän siitä, että yläkisko on käytössä. Ja se, miksi yläpuolella nyt jatkuvasti on se, että siihen on satsattu enemmän. Eikai kukaan nyt alahampailla vain hymyile ;) Ensinnäkin mun S-kirjain alkoi ärsyttävästi suhisemaan, kun alapuolella oli kiskot!

Ensi viikolla taitaa ollakin sitten ensimmäinen retentiokontrolli.

Se, mikä mua jotenkin hämäs oli, kun kysyin oikojalta silloin, että mites tuo hammastarkastusaika. Kun kuitenkin, epäilen suuresti että tässä oikomisen aikana on tullut mahdollisesti reikiä. Mun mielestä ois korrektia, että ne aina tsekkais ja sanois, jos jotain "hälyyttävää" ois. Vastaus oli "voit varata ajan tänne hammaslääkärille"....aaaaaaa sitäpä en itse tajunnutkaan! :D tsiisus. Miettii, että kuitenkin tähän menee jo itsessään paljon rahaa niin sitten ei voitais sivusilmällä vilkasta mahdollisia reikiä! :D

Okei, tässä pieni purkautuminen. Kaikin puolin olen tosi iloinen tästä vaiheesta. Eikä mua haittaa pitää näitä kiskoja. Oikoja sanoi, että jos kesän alussa sais molemmat vain yökäyttöön. Mulla on vahva epäily, että jos kojeiden poistoon meni yliaikaa, niin menee nämäkin!

Kuullaan taas! :)

The End

Maanantai tuli ja meni.

Työpäiväkin meni kutkuttavan nopeasti, koska tiesi mitä ilta tuo tullessaan!

Ensin hyggis putsasi alahampaiden taustan, johon retentiokaari tulisi. Tämän jälkeen he alkoivat oikojan kanssa yhteistuumin sitä kiinnittämään. Mielikuva mulla oli jo marraskuulta; silloin olisin toivonut imua hieman enemmän, koska limaa kertyi helpommin.

Nyt onneksi sitä ei tapahtunut, mutta suuta ei saanut laittaa kiinni ettei se "kostu" sen enempää, kun on kaikki kiinnitysaineet sun muut suussa. Se tuntui alkuun hieman ahdistavalta.

Kun lanka oli kiinnitetty, alkoi kojeiden poisto. Mua etukäteen hieman jännitti etenkin etuhampaiden osuus (kun siinä on sitä ienvetäymää). Mutta, yllättävän näpsäkästi ne siitä irtosivat. Liekkö senkin takia, että nehän on olleet siinä aika kauan. Kai se liimakin heikkenee ajan myötä?

Kojeiden poiston jälkeen oli luvassa se iljettävä sininen mössö, millä otetaan mallit Essix-kiskoa varten. Alapuolen jäljennös ei ollutkaan niin paha, kuin muistelin. Yläpuoli sai aikaan oksurefleksin...ja mietin tätäkin ennakkoon! Nyt sai olla yhden vuorokauden ilman tulevia alakiskoja. Tiistaina käväsin illalla hakemassa kiskot käyttöön.

Mut tiiättekö mitä. Silloin, kun sain yläraudat pois. Se tunne oli ihan MAHTAVA! Mulla tuli silloin itku. Nyt, olin lähinnä huojentunut, että "vihdoinkin" nää on pois. Ei mitään itkufiilistä...mutta sellainen raukee! Kun tulin kotiin, katselin itteeni peilistä! Olin vaan, että WAU onhan tää nyt siistiä!! Vihdoinkin pääsen pesee illalla hampaita normaalisti.

Kyllä täytyy summata, että kaikki on ollut tämän arvoista. Ja fiiliksissä oon ihan jo siitä, että uskalsin lähtee tähän reissuun mukaan.

Kuukauden päästä on retentiokontrolli. Sitä ennen pidän viikon alakiskoa päivin öin ja lisäksi yläkisko yöllä. Ensi viikolla vaihtuu sitten, että yläkisko tuttuun tapaan päivin öin ja alakisko vain öisin. Josko kesän korvilla saan sitten molemmat kiskot vain yökäyttöön.

Loppusuora

Olen viime aikoina kirjoitellut tuskaiseen sävyyn siitä, kuinka tämä projekti ei ota loppuakseen. Milloin saan viimeisetkin nappulat pois ja mitä sitten tapahtuu. Suorastaan on alkanu kauniisti sanottuna ketuttamaan.

Minulla on nyt niinkin iloisia uutisia, että ensi maanantaina koittaa ilon ja onnen päivä: alakojeet poistetaan! Voiko ihminen enää olla enempää yhtä hymyä?

Tällä viikolla kävin eilen klinikalla; otettiin jäljennös retentiokaarta varten. Tänään käväsin vielä tehoputsauksessa, jotta hampaat ovat ihanan puhtaat kojeiden poistoa varten.

Ensi maanantaina sitten lävähtää ja pääsen töiden jälkeen nauttimaan suunnattomasta vapauden tunteesta vihdoin ja viimein. Paitsi asiassa on varmasti yksi mutta. Tiistaina menen takaisin, sillä saanhan minä toki alapuolellekin jonkin sortin kiskon. Oonhan mä tässä jo pitänytkin marraskuusta asti yläpuolella retentiokiskoa ja alaskin tulee ( :D ). En todellakaan tiedä, miten mä jaksan pitää suuta koko ajan "auki" niiden vuoksi, mutta kai sen jotenkin kestää. Hehheh. Tai sitten, että onnistuuko puhe yhtä sutjakkaasti, kuten tähän asti. Jää nähtäväksi!

Olo alkaa olemaan aika huojentunut. Tässä ollaan ton yhen alahampaan kanssa soudettu ja huovettu, kun oli alusta lähtien kierteellä ja meinas hyppii silmille näillä viime metreilläkin ;)

Odotan vaan ihan pirusti ensi viikkoa, viikonloppu menee varmasti hyppien keikkuen...


p.s arvatkaa mitä olen myös odottanut; pääsen pesemään hampaani vihdoin normaalisti! :D

Häämöttääkö se loppu jossain?

Viime kerrasta ei olekaan kuin viikko. Tänään vaihdettiin alakaari tuttuun tapaan. Hiottiin hieman toista viisaudenhammasta. Oikojan mielestä se kinnasi hieman, kun katsottiin purentaa. Ja edelleenkään en osaa liu'uttaa leukoja suuntaan tai toiseen. Varsinkin kun toinen käskee ja painaa samaan aikaan sun leukaa niin että 'auts'! Se on vielä ihan tosi ärsyttävää! :-D Mutta kaiken kaikkiaan "Loppusuoraa" - kuten hän aina sen niin sanoo.

Tänään poisto on siirtynyt maaliskuulle. Ja mua jo ihan väsyttää ja itkettää ja naurattaa kuulla toi. Koska nää ei tästä pahemmin muutu. Tai en sitä enää näe. Mulle nää näyttää ihan jo valmiille. Mutta oikoja haluaa vielä nostaa jotain kohtaa... aaargh. Ymmärrän, pitäisi antaa ammattilaisen hoitaa eikä alkaa amatöörinä tässä pätemään! :D Vaikeammin sanottu kuin tehty. Pääasia, että ne valmistuu ja saan sitten lähetteen parodontologille. Jonne pääsen näyttämään ienvetäytymääni.

Tältä päivältä en ottanut kuvaa, koska silmiinpistävää muutosta en havaitse. Kun otin kiskot pois, siinä huomasi hieman, kun alapuolen toinen kulmahammas kinnas toiseen. Mä toivon, että yön aikana ne on jo liikkunu sen verran, että se ei enää huomenna tuntuisi.

Mun viimeaikaiset päivitykset on kyllä ihan täyttä negaa! Anteeksi siitä. Alkaa vain turhauttaa. :)

Helmikuun tarinaa

Tässä taitaa olla joitakin käyntejä "kirjaamatta", mutta eikai se haittaa :) Olen huomannut olevani entistä laiskempi, koska tämä on niin loppusuoraa ja mitään kovin suuria muutoksia ei ole ilmaantunut. Turhautumista ehkä sitäkin enemmän.

Eilen kävin pikaisesti illalla pyörähtää klinikalla. Kävin nimittäin viime viikolla taas ja kappas kummaa, alapuolen etuhammas oli alkanut mennä sisäänpäin ja ei ollut enää linjassa toisen alaetuhampaan kanssa. Aloin itse jo huolestua, kun tuleva aika olisi ollut vasta seuraavan viikon keskiviikkona. Tuntuu, että tämä loppu on yhtä soutaa ja huopaa -hommaa. Kaiken kukkuraksi, oikoja ei ottanut edes maksua tästä. Menee kuulemma "takuun piikkiin" - liekkö sen takia, kun itse väänsi niitä mutkia viime kerralla, että nyt piti sit tehä mutkat päinvastaiseen suuntaan.

Kuva on nyt vähän heikko, mutta jos oikein tarkkaan katsoo: niin linjassa se ei ole vasempaan hampaaseen nähden.

Eka epäröin, että soitanko vai laitanko viestiä ollenkaan klinikalle tästä. Ajattelin ensin, no tämä on varmaan jotain hänen suunnitelmiaan. Mutta nyt olen enemmän kuin tyytyväinen, että otin yhteyttä. Enemmän mua ois ärsyttänyt sitten seuraavan viikon ajan yhteydessä tästä vinkua! :)

Uskokaa tai älkää! Mutta eilisen parin väännön jälkeen, hammas oli samantien ruodussaan! En vieläkään voi käsittää; onko hampaani niin "heiveröisesti" kiinni, että parilla pihdin liikkeellä se saatiin taas oikein vai mitä? :D

Mä todella jo odotan, että saisin nämä pois. Aikataulu on muuttunut koko ajan..ensin piti olla tammikuu, sitten helmikuu...jos nämä ei maaliskuuhun mennessä ole pois, niin mä olen ihmeissäni.

Tammikuu

Näin se vaan uusivuosi jälleen starttasi. Heti joulunpyhien jälkeen maanantaina kävin taas makoilemassa klinikalla ja alapuolta säätämässä. Ilokseni muistin, että viime kerralla oikojan suunnitelmiin kuului napata alapuolen taaimmaiset braketit pois, eli 1+1. Niinhän se sitten tapahtui.

Nyt olen kahta brakettia lähempänä loppua. Jälleen kerran, niiden poisottaminen ei sattunut ja syykin oli selvä: Ne olivat kiinni poskihampaissa joissa on kuulemma "pidemmät vahvemmat" juuret.

Silmäni on kuulemma kehittynyt huomaamaan, jos joku minua häiritsee - no totta hitossa! Tässä vaiheessa, kun odottaa milloin nämä lähtevät, niin pienikin mutka jossain kohtaa nousee silmiini. Viimeksi taisinkin jo mainita, että toisen puolen purenta on vielä työnalla ja etualalta korkeutta säädellään ja parin hampaan ilmettä. Loppusilausta vaille valmis!

Seuraava aika onkin jo heti ensi viikolla. :)