Olen viime aikoina kirjoitellut tuskaiseen sävyyn siitä, kuinka tämä projekti ei ota loppuakseen. Milloin saan viimeisetkin nappulat pois ja mitä sitten tapahtuu. Suorastaan on alkanu kauniisti sanottuna ketuttamaan.
Minulla on nyt niinkin iloisia uutisia, että ensi maanantaina koittaa ilon ja onnen päivä: alakojeet poistetaan! Voiko ihminen enää olla enempää yhtä hymyä?
Tällä viikolla kävin eilen klinikalla; otettiin jäljennös retentiokaarta varten. Tänään käväsin vielä tehoputsauksessa, jotta hampaat ovat ihanan puhtaat kojeiden poistoa varten.
Ensi maanantaina sitten lävähtää ja pääsen töiden jälkeen nauttimaan suunnattomasta vapauden tunteesta vihdoin ja viimein. Paitsi asiassa on varmasti yksi mutta. Tiistaina menen takaisin, sillä saanhan minä toki alapuolellekin jonkin sortin kiskon. Oonhan mä tässä jo pitänytkin marraskuusta asti yläpuolella retentiokiskoa ja alaskin tulee ( :D ). En todellakaan tiedä, miten mä jaksan pitää suuta koko ajan "auki" niiden vuoksi, mutta kai sen jotenkin kestää. Hehheh. Tai sitten, että onnistuuko puhe yhtä sutjakkaasti, kuten tähän asti. Jää nähtäväksi!
Olo alkaa olemaan aika huojentunut. Tässä ollaan ton yhen alahampaan kanssa soudettu ja huovettu, kun oli alusta lähtien kierteellä ja meinas hyppii silmille näillä viime metreilläkin ;)
Odotan vaan ihan pirusti ensi viikkoa, viikonloppu menee varmasti hyppien keikkuen...
p.s arvatkaa mitä olen myös odottanut; pääsen pesemään hampaani vihdoin normaalisti! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti