Eletään toukokuun viimeistä päivää, tänään monilla on aihetta juhlaan koulujen päätyttyä tai sitten vain kesäloman alkamisen kunniaksi. Sää ei ainakaan tänään ole kovinkaan juhlava, sillä auringonpaistetta ei ainakaan näillä kulmilla näy. Onnea kaikille, kellä juhlanaihetta on! :)
Juhlahumusta tulikin mieleeni: Tässä eräs päivä puhuin ystäväni kanssa puhelimessa. Olen miltei suunnitellut jo sen päivän, kun raudat vihdoin otetaan suustani pois :D (Ei, tämä ei tarkoita sitä, että olisin tällä hetkellä mieli maassa ja jo luovuttamassa projektin suhteen!) Kerroin hänelle, kuinka sitten varataan ravintola, syödään ihan hirveesti kaikkea ihanaa, kun ruoasta pystyy kunnolla nauttimaan! Ja kunnon mässyt kotiin, kaikki maailman kovimmat karkit; salmiakit, toffeet. Listasta tulis liian pitkä, joten voitte vaan kuvitella, mitä kaikkea tekis mieli. Seuraavana päivänä olis varmaan hirvee morkkis ähkyolosta. :D Mua itteeni kyllä huvittaa tää mun tulevaisuuden suunnittelu. Tässä on kuitenkin aika monta päivää, ennenkö mä nään hampit ilman rautoja. Alhaallehan ne kuitenkaan ei oo vielä ees tullu :'D Mut onhan se hyvä, että tavoitteita on lyöty tiskiin! Eli tiivistettynä; hyvällä meiningillä on menty eteenpäin. :)
En olekaan tainnut aiemmin vielä kertoa esimerkiksi siitä, että etuhampaita todennäköisesti tullaan hiomaan sivuilta kapeammiksi. Olin tästä vähintään yhtä innoissani, kuin oikojani. Epäilen sen tietenkin olevan ihan oma kustannuksensa sitten, mutta siinä vaiheessa en halua "jättää" hommaa kesken. Oikoja sanoi etuhampaitani "oravan hampaiksi" :D Ja sanoi vielä, että älä ota itseesi...En tietenkään, se vain kuulosti aika huvittavalle silloin siinä tilanteessa. Sanoinkin heti perään, että kiitos vain, nämä hampaat tulevatkin isältäni. Eli isältä tullut perintö tulee lähtemään! :) Jää sinne sukuun sitten yksi "oravahampainen" :D hahah!
Jos hampaani olisi oijottu silloin lapsena, olisi kustannukset menneet julkisen hammashuollon piikkiin. Mutta koska haluni oli suuri näin "aikuisiällä" (mikä aikuinen!!?), niin nehän menevät sitten omasta pussista yksityisellä puolella. Summa kuulostaa korviin tottakai ensialkuun suurelta, mutta kun sen jakaa kahdelle vuodelle ja joka kuukaudelle niin loppupeleissä se on ihan "ok". Muutaman kerran tän projektin aikana on ne "suurimmat" erät. Suurimmat erät tulevat:
- Alkukojeistuksesta (ylähampaat)
-Kojeistus alahampaisiin
-Kojeistusten pois ottaminen
Kokonaisuudessaan koko lysti tulee maksamaan n.6000€ (+Alkututkimukset; röntgen, suuhyggari). Se on lähempänä totuutta kuin 5000€. Riippuu tietenkin, miten hyvin hampit rupevat liikkumaan ym, mutta projektissa menee kuitenkin se 1½-2v. Ja huom! Hinnat oikomiselle ovat ainakin Helsingissä kalliimmat kuin esim. Jyväskylässä. Eroa voi olla siis jopa parin tuhannen euron verran.
Itsekin olen "varautunut" tuohon suurempaan summaan. Taisin puhua alkuun kukkaronnyörien kiristyksestä. (hah!) Mutta ihan normaalia elämää voi elää :) Jokainen voi itse miettiä, mistä on valmis karsimaan, jotta säästyy projektiin! :)
lauantai 31. toukokuuta 2014
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
1 viikko takanapäin...monta edessä!
Jahas, tässä on viikonpäivät hurahtanut kerrassaan nopeaa vauhtia, ettei itsekään meinaa enää perässä pysyä. :)
Eilen oli kerrassaan laiskamatomainion -päivä; aamulla nukutti, kun ois pitänyt herätä salille (klo 6.30), joten en mennyt. Herättyäni kympin aikoihin, tunsin itseni tooosi väsyneeksi. Eli ne pitkät unet eivät sitten olleetkaan mikään hyvä ajatus. Sitten, toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä myöhemmin, mutta ei huvittanut. "Ruuhka-aikaan" treenailu ei oo mun juttu. Ja kolmanneksi olin sitten aamusta asti huonolla tuulella, suu tuntui kuin ois ollu pottuja suu täys! Puhuminen oli jotenkin vaivalloista. Eli mökkihöperönä olin koko eilisen (tiistain) päivän. Mitä nyt roskat kävin heittää ja kirjastoautoon palauttaa kirjan ;) (Jota en ikinä loppuun asti saanut luettua!)
Tänään onkin sitten ollut paljon parempi fiilis :)
Muuten on kyllä kaikinpuolin mennyt ihan "ok" näiden kanssa. Aika hyvin niihin on nyt tottunut. Ja kuten taisin aiempiin teksteihin kertoa, että töissä leuat/suu väsyi äkkiseltään - niin näin lomalla on saanut olla vähän rennommin, eikä ole tarvinnut koko ajan puhua ;) Eipä vissiin... Kipeet nää raudat ei oo kyllä olleet nyt. Alkuunhan hampit oli ihan tosi herkät. Kesäkuun ekaa kiristystä odotellessa! ;)
Syöminenkin on onnistunut paremmin. Olen syönyt enemmän pureskeltavaakin ruokaa, jeeee :D En ole tainnut mainitakaan, että lopetin kuin seinään teen juonnin, kun nämä raudat tulivat. Kahvia en ole koskaan osannut kunnolla edes juoda, muuta kuin joskus tilanteen vaatiessa. Teetä sen sijaan lipitin niin paljon, että melkein tee-tippa ois pitänyt laitattaa käteen ;) Yleensä aina, jos kofeiinia ei saanut heti aamusta niin seurauksena oli päänsärky. Pienellä jännityksellä pelkäsin, josko se hirveät pääkivut lykkäis, kun äkkiseltään lopettaa...mutta ei mitään, kaikki on mennyt hyvin :) Olen oikeastaan aina juonut tummaa teetä, joten lopettamisen ajatus syntyi siitä, ettei hampaat tässä tän prosessin aikana tummuis. Ei ne nyt oo tummuneet sen suuremmin, kuten kuvista voi katsoa, mutta silti :D Välillä on kyllä tullut sellainen hassu tunne, että missäs se mun teehetki iltapäivällä/illalla on... Eipähän oo unihiekkaa vienyt kofeiini, hyvin oon saanut nukuttua. :)
Eilen oli kerrassaan laiskamatomainion -päivä; aamulla nukutti, kun ois pitänyt herätä salille (klo 6.30), joten en mennyt. Herättyäni kympin aikoihin, tunsin itseni tooosi väsyneeksi. Eli ne pitkät unet eivät sitten olleetkaan mikään hyvä ajatus. Sitten, toinen vaihtoehto olisi ollut lähteä myöhemmin, mutta ei huvittanut. "Ruuhka-aikaan" treenailu ei oo mun juttu. Ja kolmanneksi olin sitten aamusta asti huonolla tuulella, suu tuntui kuin ois ollu pottuja suu täys! Puhuminen oli jotenkin vaivalloista. Eli mökkihöperönä olin koko eilisen (tiistain) päivän. Mitä nyt roskat kävin heittää ja kirjastoautoon palauttaa kirjan ;) (Jota en ikinä loppuun asti saanut luettua!)
Tänään onkin sitten ollut paljon parempi fiilis :)
Muuten on kyllä kaikinpuolin mennyt ihan "ok" näiden kanssa. Aika hyvin niihin on nyt tottunut. Ja kuten taisin aiempiin teksteihin kertoa, että töissä leuat/suu väsyi äkkiseltään - niin näin lomalla on saanut olla vähän rennommin, eikä ole tarvinnut koko ajan puhua ;) Eipä vissiin... Kipeet nää raudat ei oo kyllä olleet nyt. Alkuunhan hampit oli ihan tosi herkät. Kesäkuun ekaa kiristystä odotellessa! ;)
Syöminenkin on onnistunut paremmin. Olen syönyt enemmän pureskeltavaakin ruokaa, jeeee :D En ole tainnut mainitakaan, että lopetin kuin seinään teen juonnin, kun nämä raudat tulivat. Kahvia en ole koskaan osannut kunnolla edes juoda, muuta kuin joskus tilanteen vaatiessa. Teetä sen sijaan lipitin niin paljon, että melkein tee-tippa ois pitänyt laitattaa käteen ;) Yleensä aina, jos kofeiinia ei saanut heti aamusta niin seurauksena oli päänsärky. Pienellä jännityksellä pelkäsin, josko se hirveät pääkivut lykkäis, kun äkkiseltään lopettaa...mutta ei mitään, kaikki on mennyt hyvin :) Olen oikeastaan aina juonut tummaa teetä, joten lopettamisen ajatus syntyi siitä, ettei hampaat tässä tän prosessin aikana tummuis. Ei ne nyt oo tummuneet sen suuremmin, kuten kuvista voi katsoa, mutta silti :D Välillä on kyllä tullut sellainen hassu tunne, että missäs se mun teehetki iltapäivällä/illalla on... Eipähän oo unihiekkaa vienyt kofeiini, hyvin oon saanut nukuttua. :)
lauantai 24. toukokuuta 2014
Lomatunnelmissa
Loma! Se alkoi vihdoin :) Se tarkoittaa sitä, että ajatukset nollataan duuneista ja saan opetella elämistä näiden rautojen kanssa ihan perusteellisesti :D
Ollu kyllä henkisesti yllättävän raskasta näitten rautojen kanssa. Se suuhyggari käynti oli todellisesti turhaa rahastusta 10min käynnistä! Oikeesti! Tää tyyppi oli ihan pihalla näistä sähköhammasharjaan saatavista vaihtopäistä, jotka varta vasten olin ottanut mukaan. *huokaus* Tuntui, että sain ystävältäni paremmat ohjeet hampaiden pesuun, kuin häneltä. Kyllä ärsytti...
Syöminen on hidasta. Keittolinjasta olen siirtynyt riisiin ja tomaattikastikkeeseen :D Ja nehän vain solahtaa nieluun, joten pureskelua ei ole tarvinnut tehdä. Sen sijaan sekaleivän(pehmeän) syöntiä on harjoiteltu. Kuulostaa niin ruoalla leikkimiselle, mutta kun ei pysty kunnolla puraisee. Ajatelkaa, 1mm paksuinen kurkkusiivukin tuntu sen verran, että eilen illalla rupes jomottaa :( Perjantaina oli sellainen tunne, että antaisin mitä vaan, jotta saisin mättää ajattelematta suuhun kaikkee ihanaa, ja oikein kunnolla pureskella!!! :D -Ilman että sattuu! :(
Fyysisesti tää homma on takuu varmasti vaikuttanut niin, että oon laihtunu tällä viikolla :D Vaikka ei todellakaan ois tarvis. Toi keittoruoka ei oo tainnu hirveesti lihottaa. Suu kuivuu mielestäni tavallista nopeammin ja huulirasvaa on saanu laittaa ihan huolella.
Muuten olen kyllä pärjännyt näiden kanssa, vaikka neljäs päivä vasta onkin. Työskentelen asiakaspalvelussa, joten siellä tulee kyllä välillä mietittyä, huomaako asiakkaat nämä/rupeeko ne tuijottaa/onko mun huulet jotenki liikaa törröllä :D Ja varsinkin, jos on tulossa kunnon räkähörönaurut, niin nouseeko ne huulet niin, että koko nappularivistö näkyy! :D Hohhoijjaa!
Onneksi on näin ensialkuun kokonaiset kolme viikkoa aikaa rentoutua näiden kanssa :) Viime yönä sain ekan kerran ihan hyvin nukuttua! Niin hyvin, että aamun salitreenit jäi väliin - väärin asetetun herätyskellon johdosta ;)
Ollu kyllä henkisesti yllättävän raskasta näitten rautojen kanssa. Se suuhyggari käynti oli todellisesti turhaa rahastusta 10min käynnistä! Oikeesti! Tää tyyppi oli ihan pihalla näistä sähköhammasharjaan saatavista vaihtopäistä, jotka varta vasten olin ottanut mukaan. *huokaus* Tuntui, että sain ystävältäni paremmat ohjeet hampaiden pesuun, kuin häneltä. Kyllä ärsytti...
Syöminen on hidasta. Keittolinjasta olen siirtynyt riisiin ja tomaattikastikkeeseen :D Ja nehän vain solahtaa nieluun, joten pureskelua ei ole tarvinnut tehdä. Sen sijaan sekaleivän(pehmeän) syöntiä on harjoiteltu. Kuulostaa niin ruoalla leikkimiselle, mutta kun ei pysty kunnolla puraisee. Ajatelkaa, 1mm paksuinen kurkkusiivukin tuntu sen verran, että eilen illalla rupes jomottaa :( Perjantaina oli sellainen tunne, että antaisin mitä vaan, jotta saisin mättää ajattelematta suuhun kaikkee ihanaa, ja oikein kunnolla pureskella!!! :D -Ilman että sattuu! :(
Fyysisesti tää homma on takuu varmasti vaikuttanut niin, että oon laihtunu tällä viikolla :D Vaikka ei todellakaan ois tarvis. Toi keittoruoka ei oo tainnu hirveesti lihottaa. Suu kuivuu mielestäni tavallista nopeammin ja huulirasvaa on saanu laittaa ihan huolella.
Muuten olen kyllä pärjännyt näiden kanssa, vaikka neljäs päivä vasta onkin. Työskentelen asiakaspalvelussa, joten siellä tulee kyllä välillä mietittyä, huomaako asiakkaat nämä/rupeeko ne tuijottaa/onko mun huulet jotenki liikaa törröllä :D Ja varsinkin, jos on tulossa kunnon räkähörönaurut, niin nouseeko ne huulet niin, että koko nappularivistö näkyy! :D Hohhoijjaa!
Onneksi on näin ensialkuun kokonaiset kolme viikkoa aikaa rentoutua näiden kanssa :) Viime yönä sain ekan kerran ihan hyvin nukuttua! Niin hyvin, että aamun salitreenit jäi väliin - väärin asetetun herätyskellon johdosta ;)
keskiviikko 21. toukokuuta 2014
Eka päivä
Noniin, reilu vuorokausi on olleet raudat suussa. Eilen ei mitään pahempaa kipuilua tosiaan ollutkaan. Sen verran vain, että ihan kuin ois saanu puudutuksen yläleukaan. Sen verran turta se oli kaikesta räpeltelemisestä. Olin kuitenkin varautunut "pahempaan" - nappasin buranaa, ettei pahemmaksi muutu.
Ihan turhaan ei oltu sitä ohjeistukseen mainittu, että arkuutta voi purennassa esiintyä. Siispä pinaattikeittoa olen syönyt eilen ja tänään :D Tänään vielä laitoin liottumaan hapankorppua, teki niin kovin mieli (kun ei voi purra kunnolla, vielä!). No, vaikka se oli pehmentynyt tosi hyvin ja täytyi "purra" ne pienetkin palaset, tuntui tosiaan aika vekkulilta ja aroilta. Pelkän keittoruoan syöminen tuntui hassulta! Miten mä ikinä keitettyä perunaa sitten pystyn...? :D Ja niin, ne pinaattikeiton pinaatit jäi kivasti koristaa hammasrivistöä, joten putsaus syömisen jälkeen oli enemmän kuin paikallaan! Ja kyllä sydäntä riipas, kun näin murun syövän kokkaamaansa niiiiiin hyvännäköistä ruokaa eilen!!
Hammaspesu olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Vaikkakin ostin klinikalta juuri oikomiseen tarkoitetut päät, epäröin todella paljon niiden käyttöä. Kuvassa näkyvät kahdet eri päät. Vasemmanpuoleista pientä kokeilin. Ohjeistusta sähköhammaskäyttöön oikojalta ei paljoa tullut, "Harjaat vain sieltä ylhäältä, sieltä se on tärkeää." Jäin vaille vastausta, kuinka mä kojeiden päältä uskallan vetästä. Varsinkin kun katoin tuota oikeanpuoleista... Lähtee nappulat vielä irti ;) No mutta, annan palautetta sitten huomenna suuhyggarille, kun menen klinikalle "kotihoito-opetukseen", että kyllä tällainen asia pitäisi näyttää ihan silloin samalla kerralla, kun kojeistetaan. Ihminen, jolla ekaa kertaa rautaa hampaissa, niin ei välttämättä tiedä, kuinka niitä nyt täytyy oikeaoppisesti hoitaa. Tunsin itseni todella avuttomaksi! :D Aamuherätykset täytynee aikaistaa, hampaiden pesuun meni tänä aamuna sellainen 15min. ;)
Nukkuminenkaa ei ollut ihan itsestäänselvyys. Aloin jo miettimään, miten oon ennen suuta pitäny päivisin ja öisin nukkuessa! Oikojakin sanoi eilen, että koita rentouttaa suu. Vaikeammin sanottu kuin tehty :D
Ihan turhaan ei oltu sitä ohjeistukseen mainittu, että arkuutta voi purennassa esiintyä. Siispä pinaattikeittoa olen syönyt eilen ja tänään :D Tänään vielä laitoin liottumaan hapankorppua, teki niin kovin mieli (kun ei voi purra kunnolla, vielä!). No, vaikka se oli pehmentynyt tosi hyvin ja täytyi "purra" ne pienetkin palaset, tuntui tosiaan aika vekkulilta ja aroilta. Pelkän keittoruoan syöminen tuntui hassulta! Miten mä ikinä keitettyä perunaa sitten pystyn...? :D Ja niin, ne pinaattikeiton pinaatit jäi kivasti koristaa hammasrivistöä, joten putsaus syömisen jälkeen oli enemmän kuin paikallaan! Ja kyllä sydäntä riipas, kun näin murun syövän kokkaamaansa niiiiiin hyvännäköistä ruokaa eilen!!
Hammaspesu olikin sitten ihan omaa luokkaansa. Vaikkakin ostin klinikalta juuri oikomiseen tarkoitetut päät, epäröin todella paljon niiden käyttöä. Kuvassa näkyvät kahdet eri päät. Vasemmanpuoleista pientä kokeilin. Ohjeistusta sähköhammaskäyttöön oikojalta ei paljoa tullut, "Harjaat vain sieltä ylhäältä, sieltä se on tärkeää." Jäin vaille vastausta, kuinka mä kojeiden päältä uskallan vetästä. Varsinkin kun katoin tuota oikeanpuoleista... Lähtee nappulat vielä irti ;) No mutta, annan palautetta sitten huomenna suuhyggarille, kun menen klinikalle "kotihoito-opetukseen", että kyllä tällainen asia pitäisi näyttää ihan silloin samalla kerralla, kun kojeistetaan. Ihminen, jolla ekaa kertaa rautaa hampaissa, niin ei välttämättä tiedä, kuinka niitä nyt täytyy oikeaoppisesti hoitaa. Tunsin itseni todella avuttomaksi! :D Aamuherätykset täytynee aikaistaa, hampaiden pesuun meni tänä aamuna sellainen 15min. ;)
 |
| Oikomispäät sähköhampiharjaan :) |
Nukkuminenkaa ei ollut ihan itsestäänselvyys. Aloin jo miettimään, miten oon ennen suuta pitäny päivisin ja öisin nukkuessa! Oikojakin sanoi eilen, että koita rentouttaa suu. Vaikeammin sanottu kuin tehty :D
tiistai 20. toukokuuta 2014
Kojeistus!
Siinä ne nyt on! Ylähampaisiin tehtiin tänään kojeistus. Kyllä mua jännitti, huh huh! Eilen illalla nukkumaan mennessä tuli kyynel silmään :D Hah, kyllä. Sekin vielä. Aamulla oli tarkoitus lähteä sinne salille, mutta jännitykseltä ei kerta kaikkiaan armoa herunut. Pulssi oli varmaan kakssataa, ei siinä kokeeseen lukukaan oikein onnistunut. Kelloa tuli tiirailtua vähän väliä...joko pitää lähtee joko pitää lähtee!!!
Ajoissa lähdettiin paikan päälle. Muru saattoi paikan päälle ihan ovelle asti. Siinä vaiheessa kyllä tuntui sellaset perhoset vatsassa....! Kävin ilmoittautumassa ja jäin odottelemaan kutsua huoneeseen. Siinä vaiheessa ajatukset meni aivan laidasta laitaan. Odotushuoneessa oli minun lisäksi myös noin arviolta alle keski-ikäinen ja vanhempi mies. Ainakin tällä "nuoremmalla" miehellä, oli raudat. Sen kerkesin nähdä.
Odotustilassa oli, kuten koko paikassa tosi kuuma. Ilmeisesti kunnon ilmastointia ei ole tai jotain. Ikkunat olivat vielä suoraan auringonpaisteeseen päin. Vihdoin vuoroni tuli ja tällä kertaa oikoja oli ainakin hyvin asiakasystävällinen ja sain mukavan fiiliksen, kun astuin huoneeseen.
Hammaslääkäri näytti röntgenissä otetut kuvat ja analysoi niitä hieman. Näytti myös hampaistani tehdyn kipsimallin, hassua nähdä omat hampaat siinä täsmälleen kuten ne vielä ovat. Sitten kävinkin hammaslääkärin penkkiin, "jumppaili" leukaani, kasvon lihaksia, otti mittoja ja hammashoitaja kirjasi niitä ylös. Sitten hän tarkisti, onko reikiä ja luojan lykky, ei näkynyt kuin pari alkavaa, joihin antoi vain ohjeistuksen käyttää hammaslankaa, ne sijaitsevat siis alhaalla, joten lankaa pystyy vielä käyttämään :D Tämään jälkeen hammashoitaja puhdisti ylähampaat ja kojeistus oli valmiina alkamaan!
Kojeistus ei sattunut, kuten oikoja sanoi. Sitä vähän mietinkin etukäteen, että sattuuko se kuinka paljon. Ei yhtään siis :) Eikä siinä kauaa mennyt. Kaikki nappulat oli merkattu, mikä menee mihinkin hampaaseen. Sitten liima kuivutettiin valolla? (en muista mikä valo). Tämän jälkeen suuta huuhdeltiin ja sitten oli totuuden hetki. Taisinkin siinä jotain "OOOUU" päästää suustani, kun pelotti, miltä näytän. Yhdessä vaiheessa jo kuvittelin, että mulle tuleekin ne "vanhanaikaiset" telaketjut. Huh....ei ollutkaan! :D
Tän jälkeen sain ohjeistukset hoidosta, varattiin "hoitoaika" suuhyggarille, joka kertoo torstaina mulle kotihoidosta. Ihan hyvä. Ja sitten olikin maksun aika. Samalla ostin sähköhammasharjaan sopivan pään, jotta voi helposti harjata hampaita tän prosessin aikana. Varattiin myös seuraavat käyntiajat :)
Kiitin ja lähdin. Nähtiin murun kanssa Anttilan yläkerrassa. Siinä mä kyynel silmäkulmassa kuljin häntä vastaan. Niin se vaan jännitys purkautui ja mä vollotin toisen kainalossa! Mut nyt on raukea fiilis, buranat on vedetty naamaan ja hirveen kipeeltä ei vielä ainakaan tunnu. Tuntuu kuin ois roskia hampaan päällä :D NYT se alkoi!!!!!
Ajoissa lähdettiin paikan päälle. Muru saattoi paikan päälle ihan ovelle asti. Siinä vaiheessa kyllä tuntui sellaset perhoset vatsassa....! Kävin ilmoittautumassa ja jäin odottelemaan kutsua huoneeseen. Siinä vaiheessa ajatukset meni aivan laidasta laitaan. Odotushuoneessa oli minun lisäksi myös noin arviolta alle keski-ikäinen ja vanhempi mies. Ainakin tällä "nuoremmalla" miehellä, oli raudat. Sen kerkesin nähdä.
Odotustilassa oli, kuten koko paikassa tosi kuuma. Ilmeisesti kunnon ilmastointia ei ole tai jotain. Ikkunat olivat vielä suoraan auringonpaisteeseen päin. Vihdoin vuoroni tuli ja tällä kertaa oikoja oli ainakin hyvin asiakasystävällinen ja sain mukavan fiiliksen, kun astuin huoneeseen.
Hammaslääkäri näytti röntgenissä otetut kuvat ja analysoi niitä hieman. Näytti myös hampaistani tehdyn kipsimallin, hassua nähdä omat hampaat siinä täsmälleen kuten ne vielä ovat. Sitten kävinkin hammaslääkärin penkkiin, "jumppaili" leukaani, kasvon lihaksia, otti mittoja ja hammashoitaja kirjasi niitä ylös. Sitten hän tarkisti, onko reikiä ja luojan lykky, ei näkynyt kuin pari alkavaa, joihin antoi vain ohjeistuksen käyttää hammaslankaa, ne sijaitsevat siis alhaalla, joten lankaa pystyy vielä käyttämään :D Tämään jälkeen hammashoitaja puhdisti ylähampaat ja kojeistus oli valmiina alkamaan!
Kojeistus ei sattunut, kuten oikoja sanoi. Sitä vähän mietinkin etukäteen, että sattuuko se kuinka paljon. Ei yhtään siis :) Eikä siinä kauaa mennyt. Kaikki nappulat oli merkattu, mikä menee mihinkin hampaaseen. Sitten liima kuivutettiin valolla? (en muista mikä valo). Tämän jälkeen suuta huuhdeltiin ja sitten oli totuuden hetki. Taisinkin siinä jotain "OOOUU" päästää suustani, kun pelotti, miltä näytän. Yhdessä vaiheessa jo kuvittelin, että mulle tuleekin ne "vanhanaikaiset" telaketjut. Huh....ei ollutkaan! :D
Tän jälkeen sain ohjeistukset hoidosta, varattiin "hoitoaika" suuhyggarille, joka kertoo torstaina mulle kotihoidosta. Ihan hyvä. Ja sitten olikin maksun aika. Samalla ostin sähköhammasharjaan sopivan pään, jotta voi helposti harjata hampaita tän prosessin aikana. Varattiin myös seuraavat käyntiajat :)
Kiitin ja lähdin. Nähtiin murun kanssa Anttilan yläkerrassa. Siinä mä kyynel silmäkulmassa kuljin häntä vastaan. Niin se vaan jännitys purkautui ja mä vollotin toisen kainalossa! Mut nyt on raukea fiilis, buranat on vedetty naamaan ja hirveen kipeeltä ei vielä ainakaan tunnu. Tuntuu kuin ois roskia hampaan päällä :D NYT se alkoi!!!!!
 |
| Ennen |
 |
| Kojeistus 20.5.2014 |
maanantai 19. toukokuuta 2014
Jännitystä!
Tänään on viimeinen päivä näillä "nykyisillä", kohta entisillä hammasrivistöllä. Huomenna on hammaslääkäri. Ensin tehdään alkutarkastus; löytyykö reikiä, jos niin paikataan samantien ja sitten kojeistus!
Viikonlopun aikana huomasin jo hieman stressailun merkkejä. Vielä ei silloin niinkään jännittänyt ollenkaan, lähinnä välillä mieleen tupsahti se tosiasia, että kohta ne raudat todella tulee! Vertaistukea sain lauantaina hyvältä ystävältä, jolle tämän vuoden puolella laitettiin ensin alas raudat. Ja onhan minulla toinenkin ystävä, jolle tammikuussa tuli ylös raudat. Meitä raudoitettuja löytyykin yllättävän helposti! ;) Nykyään niitä kyllä näkee enemmän aikuisillakin. Pitihän minun tietenkin ystävälle paljastaa, mitä tuleman pitää :) Samassa veneessä (kohta) oon! Tosin, mulle tulee ensin ylös ja myöhemmin alas.
Kyllä sitä vaan pikkuhiljaa alkaa jännitystä tulemaan. Pulssikin on vähän koholla ja masussa on perhosia! ;) Edes aamun hyvä jalkatreeni salilla ei paljoa rauhoittanut. Ajattelinkin huomenna aamulla käydä miehen kanssa salilla ennen koitosta. Josko siellä saisi purettua viimeistä jännitystä pois edes hitusen!
Viikonloppu meni kerta kaikkiaan mässäillen kaikkea ihanaa; käytiin syömässä kunnon burgerit Morrisonissa, jätskit, niksunaksua (=sipsiä), limua...puuttuikohan jotain? Koska, kaikkien kertomien perusteella ne ja päänalue tulee olemaan kipeät. Tokihan se on yksilöllistä, mutta mulla pelkkä suuhyggari käynti teki kipeetä, niin luulen tämänkin tekevän. Onneksi minulla on huominen ja keskiviikko vapaata töistä, joten voin rauhassa vedellä tarpeen mukaan buranaa naamariin ja huilata. Paitsi, keskiviikkona täytyy kokeet käydä tekee...katsotaan millä mielin sitä sinne lähdetään.
Paljon on edessä, mutta tietysti mielenkiinnolla sitä tuloksia lähtee odottelemaan. Positiivisella asenteella täytyy vain koittaa olla, vaikka välillä kipeetä tekeekin! ;) Niin kuin äitini totesi tästä, kun kerroin: "Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön!" -Aion kestää, sillä lopputulos on se palkitsevin.
Viikonlopun aikana huomasin jo hieman stressailun merkkejä. Vielä ei silloin niinkään jännittänyt ollenkaan, lähinnä välillä mieleen tupsahti se tosiasia, että kohta ne raudat todella tulee! Vertaistukea sain lauantaina hyvältä ystävältä, jolle tämän vuoden puolella laitettiin ensin alas raudat. Ja onhan minulla toinenkin ystävä, jolle tammikuussa tuli ylös raudat. Meitä raudoitettuja löytyykin yllättävän helposti! ;) Nykyään niitä kyllä näkee enemmän aikuisillakin. Pitihän minun tietenkin ystävälle paljastaa, mitä tuleman pitää :) Samassa veneessä (kohta) oon! Tosin, mulle tulee ensin ylös ja myöhemmin alas.
Kyllä sitä vaan pikkuhiljaa alkaa jännitystä tulemaan. Pulssikin on vähän koholla ja masussa on perhosia! ;) Edes aamun hyvä jalkatreeni salilla ei paljoa rauhoittanut. Ajattelinkin huomenna aamulla käydä miehen kanssa salilla ennen koitosta. Josko siellä saisi purettua viimeistä jännitystä pois edes hitusen!
Viikonloppu meni kerta kaikkiaan mässäillen kaikkea ihanaa; käytiin syömässä kunnon burgerit Morrisonissa, jätskit, niksunaksua (=sipsiä), limua...puuttuikohan jotain? Koska, kaikkien kertomien perusteella ne ja päänalue tulee olemaan kipeät. Tokihan se on yksilöllistä, mutta mulla pelkkä suuhyggari käynti teki kipeetä, niin luulen tämänkin tekevän. Onneksi minulla on huominen ja keskiviikko vapaata töistä, joten voin rauhassa vedellä tarpeen mukaan buranaa naamariin ja huilata. Paitsi, keskiviikkona täytyy kokeet käydä tekee...katsotaan millä mielin sitä sinne lähdetään.
Paljon on edessä, mutta tietysti mielenkiinnolla sitä tuloksia lähtee odottelemaan. Positiivisella asenteella täytyy vain koittaa olla, vaikka välillä kipeetä tekeekin! ;) Niin kuin äitini totesi tästä, kun kerroin: "Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön!" -Aion kestää, sillä lopputulos on se palkitsevin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)