The End

Maanantai tuli ja meni.

Työpäiväkin meni kutkuttavan nopeasti, koska tiesi mitä ilta tuo tullessaan!

Ensin hyggis putsasi alahampaiden taustan, johon retentiokaari tulisi. Tämän jälkeen he alkoivat oikojan kanssa yhteistuumin sitä kiinnittämään. Mielikuva mulla oli jo marraskuulta; silloin olisin toivonut imua hieman enemmän, koska limaa kertyi helpommin.

Nyt onneksi sitä ei tapahtunut, mutta suuta ei saanut laittaa kiinni ettei se "kostu" sen enempää, kun on kaikki kiinnitysaineet sun muut suussa. Se tuntui alkuun hieman ahdistavalta.

Kun lanka oli kiinnitetty, alkoi kojeiden poisto. Mua etukäteen hieman jännitti etenkin etuhampaiden osuus (kun siinä on sitä ienvetäymää). Mutta, yllättävän näpsäkästi ne siitä irtosivat. Liekkö senkin takia, että nehän on olleet siinä aika kauan. Kai se liimakin heikkenee ajan myötä?

Kojeiden poiston jälkeen oli luvassa se iljettävä sininen mössö, millä otetaan mallit Essix-kiskoa varten. Alapuolen jäljennös ei ollutkaan niin paha, kuin muistelin. Yläpuoli sai aikaan oksurefleksin...ja mietin tätäkin ennakkoon! Nyt sai olla yhden vuorokauden ilman tulevia alakiskoja. Tiistaina käväsin illalla hakemassa kiskot käyttöön.

Mut tiiättekö mitä. Silloin, kun sain yläraudat pois. Se tunne oli ihan MAHTAVA! Mulla tuli silloin itku. Nyt, olin lähinnä huojentunut, että "vihdoinkin" nää on pois. Ei mitään itkufiilistä...mutta sellainen raukee! Kun tulin kotiin, katselin itteeni peilistä! Olin vaan, että WAU onhan tää nyt siistiä!! Vihdoinkin pääsen pesee illalla hampaita normaalisti.

Kyllä täytyy summata, että kaikki on ollut tämän arvoista. Ja fiiliksissä oon ihan jo siitä, että uskalsin lähtee tähän reissuun mukaan.

Kuukauden päästä on retentiokontrolli. Sitä ennen pidän viikon alakiskoa päivin öin ja lisäksi yläkisko yöllä. Ensi viikolla vaihtuu sitten, että yläkisko tuttuun tapaan päivin öin ja alakisko vain öisin. Josko kesän korvilla saan sitten molemmat kiskot vain yökäyttöön.

Loppusuora

Olen viime aikoina kirjoitellut tuskaiseen sävyyn siitä, kuinka tämä projekti ei ota loppuakseen. Milloin saan viimeisetkin nappulat pois ja mitä sitten tapahtuu. Suorastaan on alkanu kauniisti sanottuna ketuttamaan.

Minulla on nyt niinkin iloisia uutisia, että ensi maanantaina koittaa ilon ja onnen päivä: alakojeet poistetaan! Voiko ihminen enää olla enempää yhtä hymyä?

Tällä viikolla kävin eilen klinikalla; otettiin jäljennös retentiokaarta varten. Tänään käväsin vielä tehoputsauksessa, jotta hampaat ovat ihanan puhtaat kojeiden poistoa varten.

Ensi maanantaina sitten lävähtää ja pääsen töiden jälkeen nauttimaan suunnattomasta vapauden tunteesta vihdoin ja viimein. Paitsi asiassa on varmasti yksi mutta. Tiistaina menen takaisin, sillä saanhan minä toki alapuolellekin jonkin sortin kiskon. Oonhan mä tässä jo pitänytkin marraskuusta asti yläpuolella retentiokiskoa ja alaskin tulee ( :D ). En todellakaan tiedä, miten mä jaksan pitää suuta koko ajan "auki" niiden vuoksi, mutta kai sen jotenkin kestää. Hehheh. Tai sitten, että onnistuuko puhe yhtä sutjakkaasti, kuten tähän asti. Jää nähtäväksi!

Olo alkaa olemaan aika huojentunut. Tässä ollaan ton yhen alahampaan kanssa soudettu ja huovettu, kun oli alusta lähtien kierteellä ja meinas hyppii silmille näillä viime metreilläkin ;)

Odotan vaan ihan pirusti ensi viikkoa, viikonloppu menee varmasti hyppien keikkuen...


p.s arvatkaa mitä olen myös odottanut; pääsen pesemään hampaani vihdoin normaalisti! :D