Enkä taaskaan muistanut, kuinka se ensimmäinen langanvaihto sattuukaan. No sattuuhan se. Kun hampaat on ensin ollut about kuukauden verran pinteessä (eli raudoissa) ja sitten joku rupee riuhtoo niitä pois. Se, mikä minua välillä ottaa nuppiin näissä vaihdoissa, että se oikoja on jotenkin väsynyt/huolimaton tms, kun sen työkalut osuu ylähampaisiin/kojeisiin... Olen kuitenkin maksajaosapuoli ja yksityiseltä odottaa kuitenkin hieman "ylellisempää" palvelua. No...tiedä siitä sitten. Taitaa olla omaa kuvitelmaa. Ja omaa vikaa, etten ole jaksanut alkaa suutani avaamaan. Syynä lienee, että oon aika nukuksissa ollut siinä tuolissa simmut kivasti kiinni.
Kotiin tullessa nappasin tuttuun tapaan särkylääkettä. Ilokseni tällä kertaa ei kuitenkaan koskenut, pientä jomotuksen tunnetta oli, mutta siinä kaikki :) Eikä koitoksen jälkeenkään tällä viikolla ole ollut mitään kipuilua, aika JES juttu!
Välillä tulee niin hassu olo, kun on niin tottunut elämään näiden kanssa. Hyvä, että itsekään muistaa, mitä suusta löytyy - kunnes on ruokailun hetki ;) Siitäpä hieman lisää:
Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka ruokailu on hidasta ja varmasti näyttää mun kohdalla ihan teatterille. Sitä se on. Yksi kategoria on herkut/karkit ym, joita on hankala syödä. Ennen saattoi huolettomasti ostaa viikonlopuksi pussillisen sipsiä, nameja. Nykyään, kun ei pysty kunnolla puremaan (varsinkin etuhampailla) mitään, niin ei tee edes mieli ostaa. Mitä sitä turhaan, kun niistä ei voi kunnolla ~nauttia. Rahansäästöä selvästi :D
 |
| 16.9.2014 (langanvaihto alas) |
Yläkerta näyttää varsin suoralle! :) Mitäs siitä tuumaatte?
p.s jottei mun em. kirjoitukset nyt ihan puppua ois, niin käväsin just tunti sitten hakee lohtua=muutamia irttareita kaupasta näin raskaan viikon kunniaksi! ;)
